Hello Poetry
Submit your work and get some sparkles! Create free account
Words
"olla" poems
Cebolla luminosa redoma, pétalo a pétalo se formó tu hermosura, escamas de cristal te acrecentaron y en el secreto de la tierra oscura se redondeó tu vientre de rocío. Bajo la tierra fue el milagro y cuando apareció tu torpe tallo verde, y nacieron tus hojas como espadas en el huerto, la tierra acumuló su poderío mostrando tu desnuda transparencia, y como en Afrodita el mar remoto duplicó la magnolia levantando sus senos, la tierra así te hizo, cebolla, clara como un planeta, y destinada a relucir, constelación constante, redonda rosa de agua, sobre la mesa de las pobres gentes. Generosa deshaces tu globo de frescura en la consumación ferviente de la olla, y el jirón de cristal al calor encendido del aceite se transforma en rizada pluma de oro. También recordaré cómo fecunda tu influencia el amor de la ensalada y parece que el cielo contribuye dándote fina forma de granizo a celebrar tu claridad picada sobre los hemisferios de un tomate. Pero al alcance de las manos del pueblo, regada con aceite, espolvoreada con un poco de sal, matas el hambre del jornalero en el duro camino. Estrella de los pobres, hada madrina envuelta en delicado papel, sales del suelo, eterna, intacta, pura como semilla de astro, y al cortarte el cuchillo en la cocina sube la única lágrima sin pena. Nos hiciste llorar sin afligirnos. Yo cuanto existe celebré, cebolla, pero para mí eres más hermosa que un ave de plumas cegadoras, eres para mis ojos globo celeste, copa de platino, baile inmóvil de anémona nevada y vive la fragancia de la tierra en tu naturaleza cristalina.
0
3.1k
Pablo Neruda
Oda a la cebolla
Cebolla luminosa redoma, pétalo a pétalo se formó tu hermosura, escamas de cristal te acrecentaron y en el secreto de la tierra oscura se redondeó tu vientre de rocío. Bajo la tierra fue el milagro y cuando apareció tu torpe tallo verde, y nacieron tus hojas como espadas en el huerto, la tierra acumuló su poderío mostrando tu desnuda transparencia, y como en Afrodita el mar remoto duplicó la magnolia levantando sus senos, la tierra así te hizo, cebolla, clara como un planeta, y destinada a relucir, constelación constante, redonda rosa de agua, sobre la mesa de las pobres gentes. Generosa deshaces tu globo de frescura en la consumación ferviente de la olla, y el jirón de cristal al calor encendido del aceite se transforma en rizada pluma de oro. También recordaré cómo fecunda tu influencia el amor de la ensalada y parece que el cielo contribuye dándote fina forma de granizo a celebrar tu claridad picada sobre los hemisferios de un tomate. Pero al alcance de las manos del pueblo, regada con aceite, espolvoreada con un poco de sal, matas el hambre del jornalero en el duro camino. Estrella de los pobres, hada madrina envuelta en delicado papel, sales del suelo, eterna, intacta, pura como semilla de astro, y al cortarte el cuchillo en la cocina sube la única lágrima sin pena. Nos hiciste llorar sin afligirnos. Yo cuanto existe celebré, cebolla, pero para mí eres más hermosa que un ave de plumas cegadoras, eres para mis ojos globo celeste, copa de platino, baile inmóvil de anémona nevada y vive la fragancia de la tierra en tu naturaleza cristalina.
Continue reading...
72
La alcachofa de tierno corazón se vistió de guerrero, erecta, construyó una pequeña cúpula, se mantuvo impermeable bajo sus escamas, a su lado los vegetales locos se encresparon, se hicieron zarcillos, espadañas, bulbos conmovedores, en el subsuelo durmió la zanahoria de bigotes rojos, la viña resecó los sarmientos por donde sube el vino, la col se dedicó a probarse faldas, el orégano a perfumar el mundo, y la dulce alcachofa allí en el huerto, vestida de guerrero, bruñida como una granada, orgullosa, y un día una con otra en grandes cestos de mimbre, caminó por el mercado a realizar su sueño: la milicia. En hileras nunca fue tan marcial como en la feria, los hombres entre las legumbres con sus camisas blancas eran mariscales de las alcachofas, las filas apretadas, las voces de comando, y la detonación de una caja que cae, pero entonces viene María con su cesto, escoge una alcachofa, no le teme, la examina, la observa contra la luz como si fuera un huevo, la compra, la confunde en su bolsa con un par de zapatos, con un repollo y una botella de vinagre hasta que entrando a la cocina la sumerge en la olla. Así termina en paz esta carrera del vegetal armado que se llama alcachofa, luego escama por escama desvestimos la delicia y comemos la pacífica pasta de su corazón verde.
0
1.7k
Pablo Neruda
Oda a la alcachofa
La alcachofa de tierno corazón se vistió de guerrero, erecta, construyó una pequeña cúpula, se mantuvo impermeable bajo sus escamas, a su lado los vegetales locos se encresparon, se hicieron zarcillos, espadañas, bulbos conmovedores, en el subsuelo durmió la zanahoria de bigotes rojos, la viña resecó los sarmientos por donde sube el vino, la col se dedicó a probarse faldas, el orégano a perfumar el mundo, y la dulce alcachofa allí en el huerto, vestida de guerrero, bruñida como una granada, orgullosa, y un día una con otra en grandes cestos de mimbre, caminó por el mercado a realizar su sueño: la milicia. En hileras nunca fue tan marcial como en la feria, los hombres entre las legumbres con sus camisas blancas eran mariscales de las alcachofas, las filas apretadas, las voces de comando, y la detonación de una caja que cae, pero entonces viene María con su cesto, escoge una alcachofa, no le teme, la examina, la observa contra la luz como si fuera un huevo, la compra, la confunde en su bolsa con un par de zapatos, con un repollo y una botella de vinagre hasta que entrando a la cocina la sumerge en la olla. Así termina en paz esta carrera del vegetal armado que se llama alcachofa, luego escama por escama desvestimos la delicia y comemos la pacífica pasta de su corazón verde.
Continue reading...
85
América, de un grano de maíz te elevaste hasta llenar de tierras espaciosas el espumoso océano. Fue un grano de maíz tu geografía. El grano adelantó una lanza verde, la lanza verde se cubrió de oro y engalanó la altura del Perú con su pámpano amarillo. Pero, poeta, deja la historia en su mortaja y alaba con tu lira al grano en sus graneros: canta al simple maíz de las cocinas. Primero suave barba agitada en el huerto sobre los tiernos dientes de la joven mazorca. Luego se abrió el estuche y la fecundidad rompió sus velos de pálido papiro para que se desgrane la risa del maíz sobre la tierra. A la piedra en tu viaje, regresabas. No a la piedra terrible, al sanguinario triángulo de la muerte mexicana, sino a la piedra de moler, sagrada piedra de nuestras cocinas. Allí leche y materia, poderosa y nutricia pulpa de los pasteles llegaste a ser movida por milagrosas manos de mujeres morenas. Donde caigas, maíz, en la olla ilustre de las perdices o entre los fréjoles campestres, iluminas la comida y le acercas el virginal sabor de tu substancia. Morderte, panocha de maíz, junto al océano de cantara remota y vals profundo. Hervirte y que tu aroma por las sierras azules se despliegue. Pero, dónde no llega tu tesoro? En las tierras marinas y calcáreas, peladas, en las rocas del litoral chileno, a la mesa desnuda del minero a veces sólo llega la claridad de tu mercadería. Puebla tu luz, tu harina, tu esperanza la soledad de América, y el hambre considera tus lanzas legiones enemigas. Entre tus hojas como suave guiso crecieron nuestros graves corazones de niños provincianos y comenzó la vida a desgranarnos.
0
1.7k
Pablo Neruda
Oda al maíz
América, de un grano de maíz te elevaste hasta llenar de tierras espaciosas el espumoso océano. Fue un grano de maíz tu geografía. El grano adelantó una lanza verde, la lanza verde se cubrió de oro y engalanó la altura del Perú con su pámpano amarillo. Pero, poeta, deja la historia en su mortaja y alaba con tu lira al grano en sus graneros: canta al simple maíz de las cocinas. Primero suave barba agitada en el huerto sobre los tiernos dientes de la joven mazorca. Luego se abrió el estuche y la fecundidad rompió sus velos de pálido papiro para que se desgrane la risa del maíz sobre la tierra. A la piedra en tu viaje, regresabas. No a la piedra terrible, al sanguinario triángulo de la muerte mexicana, sino a la piedra de moler, sagrada piedra de nuestras cocinas. Allí leche y materia, poderosa y nutricia pulpa de los pasteles llegaste a ser movida por milagrosas manos de mujeres morenas. Donde caigas, maíz, en la olla ilustre de las perdices o entre los fréjoles campestres, iluminas la comida y le acercas el virginal sabor de tu substancia. Morderte, panocha de maíz, junto al océano de cantara remota y vals profundo. Hervirte y que tu aroma por las sierras azules se despliegue. Pero, dónde no llega tu tesoro? En las tierras marinas y calcáreas, peladas, en las rocas del litoral chileno, a la mesa desnuda del minero a veces sólo llega la claridad de tu mercadería. Puebla tu luz, tu harina, tu esperanza la soledad de América, y el hambre considera tus lanzas legiones enemigas. Entre tus hojas como suave guiso crecieron nuestros graves corazones de niños provincianos y comenzó la vida a desgranarnos.
Continue reading...
75
En el mar tormentoso de Chile vive el rosado congrio, gigante anguila de nevada carne. Y en las ollas chilenas, en la costa, nació el caldillo grávido y suculento, provechoso. Lleven a la cocina el congrio desollado, su piel manchada cede como un guante y al descubierto queda entonces el racimo del mar, el congrio tierno reluce ya desnudo, preparado para nuestro apetito. Ahora recoges ajos, acaricia primero ese marfil precioso, huele su fragancia iracunda, entonces deja el ajo picado caer con la cebolla y el tomate hasta que la cebolla tenga color de oro. Mientras tanto se cuecen con el vapor los regios camarones marinos y cuando ya llegaron a su punto, cuando cuajó el sabor en una salsa formada por el jugo del océano y por el agua clara que desprendió la luz de la cebolla, entonces que entre el congrio y se sumerja en gloria, que en la olla se aceite, se contraiga y se impregne. Ya sólo es necesario dejar en el manjar caer la crema como una rosa espesa, y al fuego lentamente entregar el tesoro hasta que en el caldillo se calienten las esencias de Chile, y a la mesa lleguen recién casados los sabores del mar y de la tierra para que en ese plato tú conozcas el cielo.
0
1.4k
Pablo Neruda
Oda al caldillo de congrio
En el mar tormentoso de Chile vive el rosado congrio, gigante anguila de nevada carne. Y en las ollas chilenas, en la costa, nació el caldillo grávido y suculento, provechoso. Lleven a la cocina el congrio desollado, su piel manchada cede como un guante y al descubierto queda entonces el racimo del mar, el congrio tierno reluce ya desnudo, preparado para nuestro apetito. Ahora recoges ajos, acaricia primero ese marfil precioso, huele su fragancia iracunda, entonces deja el ajo picado caer con la cebolla y el tomate hasta que la cebolla tenga color de oro. Mientras tanto se cuecen con el vapor los regios camarones marinos y cuando ya llegaron a su punto, cuando cuajó el sabor en una salsa formada por el jugo del océano y por el agua clara que desprendió la luz de la cebolla, entonces que entre el congrio y se sumerja en gloria, que en la olla se aceite, se contraiga y se impregne. Ya sólo es necesario dejar en el manjar caer la crema como una rosa espesa, y al fuego lentamente entregar el tesoro hasta que en el caldillo se calienten las esencias de Chile, y a la mesa lleguen recién casados los sabores del mar y de la tierra para que en ese plato tú conozcas el cielo.
Continue reading...
73
El reloj va sonando, marcando un tempo de viejo afligido, como si estuviera desesperado por dictar una hora, o un día. El perro se para a observar el "Tic tac" y su cola baila los danzones que el viejo reloj marca. La comida hierve con delicadeza y el humo de la olla silba las baladas que el tocadiscos canta, el reloj marca y la cola del perro baila. En la mesa se destapa el elixir que llena copas y embriaga almas cubriendo cuerpos como los ríos cubren al mar, y el mar inspira al escriba que roba suspiros que mueven manecillas de relojes para marcar tiempos y bailar colas de perros, hervir ollas que silban canciones y hacer luz que hacen cantar tocadiscos. Entonces el reloj se detiene porque ya es Jueves y son las cinco de la tarde
0
Feb 11, 2015
Feb 11, 2015 at 10:58 PM UTC
emanuel-mireles
Extasis en Jueves
El reloj va sonando, marcando un tempo de viejo afligido, como si estuviera desesperado por dictar una hora, o un día. El perro se para a observar el "Tic tac" y su cola baila los danzones que el viejo reloj marca. La comida hierve con delicadeza y el humo de la olla silba las baladas que el tocadiscos canta, el reloj marca y la cola del perro baila. En la mesa se destapa el elixir que llena copas y embriaga almas cubriendo cuerpos como los ríos cubren al mar, y el mar inspira al escriba que roba suspiros que mueven manecillas de relojes para marcar tiempos y bailar colas de perros, hervir ollas que silban canciones y hacer luz que hacen cantar tocadiscos. Entonces el reloj se detiene porque ya es Jueves y son las cinco de la tarde
Continue reading...
5
Tu y yo en la noche fria Entrelazados bajo cobijas Como tamales de dulce En una olla gigante de barro I want to keep you forever Become the water to your river The vision to your spirit The light to your progress I want to stay in this beautiful uncertain moment Court you, engage you, and inspire you I want your heart to beat faster as I get closer I want to become that one emotion that overwhelms every other Your resting place, your peaceful love, your regenerating space Your warm Mexican blanket
0
May 6, 2015
May 6, 2015 at 9:36 PM UTC
xuanito-de-la-puente
2nd night cuddle
Tu y yo en la noche fria Entrelazados bajo cobijas Como tamales de dulce En una olla gigante de barro I want to keep you forever Become the water to your river The vision to your spirit The light to your progress I want to stay in this beautiful uncertain moment Court you, engage you, and inspire you I want your heart to beat faster as I get closer I want to become that one emotion that overwhelms every other Your resting place, your peaceful love, your regenerating space Your warm Mexican blanket
Continue reading...
14
kulta mulla on sulle aika huonoja uutisia äitisi lähti toisen mukaan ja nyt vastuullasi on kannatella isääsi vaikka olisit itsekin vain päivä päivältä uupuneempi kulta mä olen ollut vähän huolissani susta en sano sitä pahalla mutten taida olla ainoa joka ihmettelee sitä ettet soita muulloin kuin keskellä yötä kulta mä olen pahoillani ja olen ollut jo aivan liikaa siitä että näen susta unia useammin kuin pitäisi niissä olet kaunis vahvempi kuin kevät ja rohkeampi kuin koskaan
0
Apr 3, 2016
Apr 3, 2016 at 4:09 PM UTC
julia-anniina
Untitled
kulta mulla on sulle aika huonoja uutisia äitisi lähti toisen mukaan ja nyt vastuullasi on kannatella isääsi vaikka olisit itsekin vain päivä päivältä uupuneempi kulta mä olen ollut vähän huolissani susta en sano sitä pahalla mutten taida olla ainoa joka ihmettelee sitä ettet soita muulloin kuin keskellä yötä kulta mä olen pahoillani ja olen ollut jo aivan liikaa siitä että näen susta unia useammin kuin pitäisi niissä olet kaunis vahvempi kuin kevät ja rohkeampi kuin koskaan
Continue reading...
20
Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä. Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen. Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi. Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti. Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.
0
May 3, 2016
May 3, 2016 at 8:59 AM UTC
julia-anniina
Untitled
Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä. Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen. Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi. Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti. Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.
Continue reading...
5
Makaan selälläni, roikotan päätä reunan yli Vaiti, liikkumatta, jottei hetki särkyisi Veri kivistää päätä ja sormenpäistä katoaa tunto Ilta heijastaa seinälle lainehtivia kuvioita Pakko olla elossa Pakko olla elossa vielä hetki Sillä pian tulee öitä, jolloin pimeä ei ole läpitunkematonta Jolloin metsänrajaan laskeutuu paksu kerros sumua, katulamppujen valokiilat kuhisevat hyönteisiä ja askeleet ovat äänettömiä kuivilla teillä Sellaisena yönä kastaudun viileävetiseen satama-altaaseen Uin vaivattomasti, kevein vedoin Ihmeissäni siitä, että kaiken raivon vatsakipujen nielaistujen sanojen jälkeen minuun ei jäänyt pyörremyrskyjä tai tyhjiä kohtia Ei edes surumielisyyttä Vaan aluillaan oleva tunne siitä, että jotakin odottaa kulman takana
0
Mar 5, 2016
Mar 5, 2016 at 2:30 PM UTC
julia-anniina
Untitled
Makaan selälläni, roikotan päätä reunan yli Vaiti, liikkumatta, jottei hetki särkyisi Veri kivistää päätä ja sormenpäistä katoaa tunto Ilta heijastaa seinälle lainehtivia kuvioita Pakko olla elossa Pakko olla elossa vielä hetki Sillä pian tulee öitä, jolloin pimeä ei ole läpitunkematonta Jolloin metsänrajaan laskeutuu paksu kerros sumua, katulamppujen valokiilat kuhisevat hyönteisiä ja askeleet ovat äänettömiä kuivilla teillä Sellaisena yönä kastaudun viileävetiseen satama-altaaseen Uin vaivattomasti, kevein vedoin Ihmeissäni siitä, että kaiken raivon vatsakipujen nielaistujen sanojen jälkeen minuun ei jäänyt pyörremyrskyjä tai tyhjiä kohtia Ei edes surumielisyyttä Vaan aluillaan oleva tunne siitä, että jotakin odottaa kulman takana
Continue reading...
19
kosketa tuosta noin mieluiten tällä tavalla hei älä ihan noin kovaa kun mulle tulee niin helposti mustelmia niin jos suutelet vaan kaulasta alaspäin viimeiset viikot ei ole olleet kovin helppoja monestakin syystä tuskin ymmärtäisit täysin vaikka kertoisin taidan olla kokonaan sanomatta niin ei sitten tarvitse ihmetellä saan sun olon turvalliseksi, voin luvata eihän meidän edes tarvitse lähteä minnekään täällä on kaikki mitä tarvitaan tuskin haluat mitään ylimääräisiä uteluita pidetään vähän matalampaa profiilia eihän se kellekään muulle kuulu voidaan vaikka teeskennellä ettei tunneta ollenkaan pidetään asiat simppeleinä ei tehdä niistä vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla
0
Apr 12, 2016
Apr 12, 2016 at 3:54 PM UTC
julia-anniina
Untitled
kosketa tuosta noin mieluiten tällä tavalla hei älä ihan noin kovaa kun mulle tulee niin helposti mustelmia niin jos suutelet vaan kaulasta alaspäin viimeiset viikot ei ole olleet kovin helppoja monestakin syystä tuskin ymmärtäisit täysin vaikka kertoisin taidan olla kokonaan sanomatta niin ei sitten tarvitse ihmetellä saan sun olon turvalliseksi, voin luvata eihän meidän edes tarvitse lähteä minnekään täällä on kaikki mitä tarvitaan tuskin haluat mitään ylimääräisiä uteluita pidetään vähän matalampaa profiilia eihän se kellekään muulle kuulu voidaan vaikka teeskennellä ettei tunneta ollenkaan pidetään asiat simppeleinä ei tehdä niistä vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla
Continue reading...
19
Katkean, takeltelen Kuin olisin kolauttanut pääni ja hetkeksi unohtanut kuinka olla Silmiä räpäyttäessä kadotan oikean kohdan, nikottelen ja hämäännyn En osaa hahmottaa missä sinun ajatuksesi loppuu ja missä omani alkaa Johdattelet hienovarhaisesti harhaan, puhut pääni pyörryksiin Et koskaan lopeta, vaikene, edes hetkeksi, vaikka olen ahdettu niin täyteen sanoja, etten voi ottaa sisääni enää yhtäkään Ja jollain tapaa teet sen niin ovelasti, niin leveästi hymyillen, pidellen kaikkia lankoja keveästi käsissäsi Saaden minut uskomaan, että äänessä olinkin kokoajan minä
0
Jan 27, 2016
Jan 27, 2016 at 2:00 PM UTC
julia-anniina
Untitled
Katkean, takeltelen Kuin olisin kolauttanut pääni ja hetkeksi unohtanut kuinka olla Silmiä räpäyttäessä kadotan oikean kohdan, nikottelen ja hämäännyn En osaa hahmottaa missä sinun ajatuksesi loppuu ja missä omani alkaa Johdattelet hienovarhaisesti harhaan, puhut pääni pyörryksiin Et koskaan lopeta, vaikene, edes hetkeksi, vaikka olen ahdettu niin täyteen sanoja, etten voi ottaa sisääni enää yhtäkään Ja jollain tapaa teet sen niin ovelasti, niin leveästi hymyillen, pidellen kaikkia lankoja keveästi käsissäsi Saaden minut uskomaan, että äänessä olinkin kokoajan minä
Continue reading...
13
Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille
0
Mar 18, 2016
Mar 18, 2016 at 1:41 PM UTC
julia-anniina
Untitled
Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille
Continue reading...
13
Sä olet kuin krapula, joka ei tunnu väistyvän Monen päivän painostava sisäilma, pakoon pyrkivä ajatus mielen perällä Tai kuin se tiedottomuus, kun herää auton kyydistä niskat jumissa moottoritien jylistessä renkaiden alla Ymmärtämättä hetkeen, miksi meteli on niin kova Sulle sellainen tiedottomuus on tavoite Miettimättä muutamaa sekuntia kauempaa hyökkäät kiinni hetkiin, tilaisuuksiin, kaksinkäsin kuin ne saattaisivat karata Kuulemma olisi hulluutta jäädä vain paikoilleen Matkustat aina omin päin, varoituksista huolimatta yksin Haluat tutustua vieruskaveriin yön yli kestävällä junamatkalla, testata viehätysvoimaasi tuntemattomiin, viekoitella itsesi ystäväporukoihin Palatessasi kerrot, kuinka ihmiset ovat kauniimpia Välimeren toisella puolella, että olet valmis lähtemään heti uudestaan Kuuntelen suupielet hymyssä, pää kallellaan, kuin keskittyisin, pitäen piikikkäät sanat itselläni Ehkä sen takia me ei juurikaan enää jutella, sen takia, etten siedä sitä vilpitöntä iloa äänessäsi Enkä pysty olemaan miettimättä, onko pahempi olla ilkeä kerran tahallaan vai jatkuvasti huomaamattaan
0
Feb 24, 2016
Feb 24, 2016 at 4:25 PM UTC
julia-anniina
Untitled
Sä olet kuin krapula, joka ei tunnu väistyvän Monen päivän painostava sisäilma, pakoon pyrkivä ajatus mielen perällä Tai kuin se tiedottomuus, kun herää auton kyydistä niskat jumissa moottoritien jylistessä renkaiden alla Ymmärtämättä hetkeen, miksi meteli on niin kova Sulle sellainen tiedottomuus on tavoite Miettimättä muutamaa sekuntia kauempaa hyökkäät kiinni hetkiin, tilaisuuksiin, kaksinkäsin kuin ne saattaisivat karata Kuulemma olisi hulluutta jäädä vain paikoilleen Matkustat aina omin päin, varoituksista huolimatta yksin Haluat tutustua vieruskaveriin yön yli kestävällä junamatkalla, testata viehätysvoimaasi tuntemattomiin, viekoitella itsesi ystäväporukoihin Palatessasi kerrot, kuinka ihmiset ovat kauniimpia Välimeren toisella puolella, että olet valmis lähtemään heti uudestaan Kuuntelen suupielet hymyssä, pää kallellaan, kuin keskittyisin, pitäen piikikkäät sanat itselläni Ehkä sen takia me ei juurikaan enää jutella, sen takia, etten siedä sitä vilpitöntä iloa äänessäsi Enkä pysty olemaan miettimättä, onko pahempi olla ilkeä kerran tahallaan vai jatkuvasti huomaamattaan
Continue reading...
24
Pouta oli lientynyt harmaaksi liejuksi ojanpohjille ja taivas ryöpytti vettä kaksi harmaata viikkoa putkeen Ripustin matot kuivumaan parvekkeelle tuolien selkänojille mutta mun pesukone taisi olla jotenkin rikki kun ne kastelivat lattian likomäräksi yön aikana Vähän niin kuin skidinä kun halusin täyttää koko pesuhuoneen vedellä ja ihmettelin kun vanhemmat ei antaneet Eikä nuo olleet mitään takaumia siitä kun mut pistettiin soittamaan hätänumeroon kun ne halusivat työnnellä toisiaan portaista alas Musta olisi vaan ollut tosi kätevää jos meillä olisi aina ollut uimahalli käytettävissä
0
Jul 11, 2016
Jul 11, 2016 at 2:37 PM UTC
julia-anniina
Untitled
Pouta oli lientynyt harmaaksi liejuksi ojanpohjille ja taivas ryöpytti vettä kaksi harmaata viikkoa putkeen Ripustin matot kuivumaan parvekkeelle tuolien selkänojille mutta mun pesukone taisi olla jotenkin rikki kun ne kastelivat lattian likomäräksi yön aikana Vähän niin kuin skidinä kun halusin täyttää koko pesuhuoneen vedellä ja ihmettelin kun vanhemmat ei antaneet Eikä nuo olleet mitään takaumia siitä kun mut pistettiin soittamaan hätänumeroon kun ne halusivat työnnellä toisiaan portaista alas Musta olisi vaan ollut tosi kätevää jos meillä olisi aina ollut uimahalli käytettävissä
Continue reading...
5
miettiä jo etukäteen mikä sotku tästä taas syntyykään tiedostaa se jatkuvasti ärsyttävänä kaiherruksena mutta jossakin vaiheessa kieltäytyä palaamasta asiaan ihastua loputtoman paljon ja aina vain uudestaan ihmisiin joiden nimet menevät korvista ohi jotka kykenivät hetken viihdyttämään olemassaolollaan mutta joiden sanoja ei jaksa muistaa myöhemmin aina on joku notkumassa tiskillä valmiina tarjoamaan joku huutamassa perään että sulla on niin kivat reidet selitellä muille että se oli vain heikko hetki kunhan vitsailtiin ja pidettiin hauskaa tuntea ylipäätään tarvetta selittelylle olla jälkeenpäin selittämättömällä umpisolmulla koettaa pitää asiat järkevissä mittasuhteissa mutta tuntea pistelevää katumusta viikkotolkulla ymmärtää rikkoneensa joitakin hyvin hauraita lupauksia silti päästä pälkähästä ilman sen suurempia seuraamuksia olla siksi ottamatta täyttä vastuuta itselleen jos ei nyt niin tuskin seuraavallakaan kerralla
0
Apr 10, 2016
Apr 10, 2016 at 4:10 PM UTC
julia-anniina
ottaa päähän
miettiä jo etukäteen mikä sotku tästä taas syntyykään tiedostaa se jatkuvasti ärsyttävänä kaiherruksena mutta jossakin vaiheessa kieltäytyä palaamasta asiaan ihastua loputtoman paljon ja aina vain uudestaan ihmisiin joiden nimet menevät korvista ohi jotka kykenivät hetken viihdyttämään olemassaolollaan mutta joiden sanoja ei jaksa muistaa myöhemmin aina on joku notkumassa tiskillä valmiina tarjoamaan joku huutamassa perään että sulla on niin kivat reidet selitellä muille että se oli vain heikko hetki kunhan vitsailtiin ja pidettiin hauskaa tuntea ylipäätään tarvetta selittelylle olla jälkeenpäin selittämättömällä umpisolmulla koettaa pitää asiat järkevissä mittasuhteissa mutta tuntea pistelevää katumusta viikkotolkulla ymmärtää rikkoneensa joitakin hyvin hauraita lupauksia silti päästä pälkähästä ilman sen suurempia seuraamuksia olla siksi ottamatta täyttä vastuuta itselleen jos ei nyt niin tuskin seuraavallakaan kerralla
Continue reading...
19
Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa Karataan kikatellen vessaan pussailemaan Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista vaikka vatsaa ja poskia kivistää Joku heittää leksaa viereisessä kopissa tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta meistä puhumattakaan Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava juuri tässä nimenomaisessa puistossa kun äänesi on humalasta hutera sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin Tämä on täsmälleen sellainen tarina (saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)
0
May 7, 2016
May 7, 2016 at 6:55 AM UTC
julia-anniina
Untitled
Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa Karataan kikatellen vessaan pussailemaan Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista vaikka vatsaa ja poskia kivistää Joku heittää leksaa viereisessä kopissa tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta meistä puhumattakaan Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava juuri tässä nimenomaisessa puistossa kun äänesi on humalasta hutera sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin Tämä on täsmälleen sellainen tarina (saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)
Continue reading...
20
Kärsimättömyys nuolee hitain vedoin pitkin sisäreisiä Pitäisi tehdä ja mennä ja elää keuhkot puhki Pistää pakka sekaisin Rakastaa pidempään kuin yhden illan ajan Olla lähtemättä heti aamusta Herättää suudelmilla ja viistämällä sormilla kyljen ääriviivaa Vaikka sata pelokasta hiirtä juoksisi verisuonissa Vaikka sydän hakkaisi korvissa asti Mutta siinä vaiheessa kun opettelin vastaamaan kyllä, unohdinko, kuinka sanotaan ei
0
Jan 12, 2016
Jan 12, 2016 at 12:52 PM UTC
julia-anniina
Untitled
Kärsimättömyys nuolee hitain vedoin pitkin sisäreisiä Pitäisi tehdä ja mennä ja elää keuhkot puhki Pistää pakka sekaisin Rakastaa pidempään kuin yhden illan ajan Olla lähtemättä heti aamusta Herättää suudelmilla ja viistämällä sormilla kyljen ääriviivaa Vaikka sata pelokasta hiirtä juoksisi verisuonissa Vaikka sydän hakkaisi korvissa asti Mutta siinä vaiheessa kun opettelin vastaamaan kyllä, unohdinko, kuinka sanotaan ei
Continue reading...
10
pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina
0
Apr 18, 2016
Apr 18, 2016 at 3:11 PM UTC
julia-anniina
huonon runouden päivä
pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina
Continue reading...
28
Jotenkin halusin hetkeksi unohtaa epäkohdat, häiriötekijät Painaa pois mielestä Jopa ne kaikkein kipeimmät ja vaikeimmat Edes yhden illan ajaksi Keskittyä karjumaan keuhkojeni pohjalta asti rakastavani Mennä perässä miettimättä kahta kertaa Katsoa toisaalle, kun joku vetäisee käsiaseen takkinsa alta Olla välittämättä, kun maahan tipahtelee tummia pisteitä yskiessä Kavereitahan tässä ollaan kaikki, eikö Kuinka mulla onkaan ollut ikävä tätä paikkaa
0
Mar 23, 2016
Mar 23, 2016 at 10:58 AM UTC
julia-anniina
Untitled
Jotenkin halusin hetkeksi unohtaa epäkohdat, häiriötekijät Painaa pois mielestä Jopa ne kaikkein kipeimmät ja vaikeimmat Edes yhden illan ajaksi Keskittyä karjumaan keuhkojeni pohjalta asti rakastavani Mennä perässä miettimättä kahta kertaa Katsoa toisaalle, kun joku vetäisee käsiaseen takkinsa alta Olla välittämättä, kun maahan tipahtelee tummia pisteitä yskiessä Kavereitahan tässä ollaan kaikki, eikö Kuinka mulla onkaan ollut ikävä tätä paikkaa
Continue reading...
10
punertavien valojen liukuessa yläpuolellamme, vartaloillamme hämärtäen kaiken muun ympäriltä heilautat hiuksiasi puolelta toiselle hampaasi välähtävät hymyillessä kuin leijona valmiina hyökkäämään yleensä puraiset jos joku tulee liian lähelle mutta silloin halusit minun istuvan kasvoillesi koko painollani ja olit jotenkin niin lähellä, elossa, konkreettinen että paloin halusta lipsauttaa kuinka saatan olla rakast
0
Apr 25, 2016
Apr 25, 2016 at 12:45 PM UTC
julia-anniina
Untitled
punertavien valojen liukuessa yläpuolellamme, vartaloillamme hämärtäen kaiken muun ympäriltä heilautat hiuksiasi puolelta toiselle hampaasi välähtävät hymyillessä kuin leijona valmiina hyökkäämään yleensä puraiset jos joku tulee liian lähelle mutta silloin halusit minun istuvan kasvoillesi koko painollani ja olit jotenkin niin lähellä, elossa, konkreettinen että paloin halusta lipsauttaa kuinka saatan olla rakast
Continue reading...
14
äkkiä karkuun nyt heti jonnekin piiloon niin ettet varmasti tule löydetyksi ajoissa ei se johdu sinusta eikä välttämättä minustakaan aina voi syyttää olosuhteita tai vuodenaikaa valonpuutetta ajanpuutetta tilanpuutetta suorituspaineita päänsärkyä painajaisunia tekosyitä olla yksin tai muussa seurassa kelläpä ei niitä olisi huijaa minua niin saan huijata takaisin nosta hajareisin syliisi voin suudella niskasi märäksi letittää tukkasi ja peitellä kevyesti sänkyyn voidaan jutella toistemme suut täyteen lohdullisia mutta pintapuolisia lauseita pelkästä puhumisen ilosta yön pikkutunneilla ja mieluiten silloin kun molemmat kaipaisivat jonkun aivan toisen kosketusta
0
Mar 28, 2016
Mar 28, 2016 at 4:49 PM UTC
julia-anniina
Untitled
äkkiä karkuun nyt heti jonnekin piiloon niin ettet varmasti tule löydetyksi ajoissa ei se johdu sinusta eikä välttämättä minustakaan aina voi syyttää olosuhteita tai vuodenaikaa valonpuutetta ajanpuutetta tilanpuutetta suorituspaineita päänsärkyä painajaisunia tekosyitä olla yksin tai muussa seurassa kelläpä ei niitä olisi huijaa minua niin saan huijata takaisin nosta hajareisin syliisi voin suudella niskasi märäksi letittää tukkasi ja peitellä kevyesti sänkyyn voidaan jutella toistemme suut täyteen lohdullisia mutta pintapuolisia lauseita pelkästä puhumisen ilosta yön pikkutunneilla ja mieluiten silloin kun molemmat kaipaisivat jonkun aivan toisen kosketusta
Continue reading...
17
¡Fita aquel branco galán, olla seu transido corpo! É a lúa que baila na Quintana dos mortos. Fita seu corpo transido, ***** de somas e lobos. Nai: A lúa está bailando na Quintana dos mortos. ¿Quén fire potro de pedra na mesma porta do sono? ¡É a lúa! ¡É a lúa na Quintana dos mortos! ¿Quén fita meus grises vidros cheos de nubens seus ollos? É a lúa, é a lúa na Quintana dos mortos. Déixame morrer no leito soñando con froles d'ouro. Nai: A lúa está bailando na Quintana dos mortos. ¡Ai filla, co ár do céo vólvome branca de pronto! Non é o ar, é a triste lúa na Quintana dos mortos. ¿Quén brúa co-este xemido d'imenso boi melancónico? Nai: É a lúa, é a lúa na Quintana dos mortos. íSi, a lúa, a lúa coronada de toxos, que baila, e baila, e baila na Quintana dos mortos!
0
546
Federico García Lorca
Danza da lua en santiago
¡Fita aquel branco galán, olla seu transido corpo! É a lúa que baila na Quintana dos mortos. Fita seu corpo transido, ***** de somas e lobos. Nai: A lúa está bailando na Quintana dos mortos. ¿Quén fire potro de pedra na mesma porta do sono? ¡É a lúa! ¡É a lúa na Quintana dos mortos! ¿Quén fita meus grises vidros cheos de nubens seus ollos? É a lúa, é a lúa na Quintana dos mortos. Déixame morrer no leito soñando con froles d'ouro. Nai: A lúa está bailando na Quintana dos mortos. ¡Ai filla, co ár do céo vólvome branca de pronto! Non é o ar, é a triste lúa na Quintana dos mortos. ¿Quén brúa co-este xemido d'imenso boi melancónico? Nai: É a lúa, é a lúa na Quintana dos mortos. íSi, a lúa, a lúa coronada de toxos, que baila, e baila, e baila na Quintana dos mortos!
Continue reading...
32
Chove en Santiago meu doce amor. Camelia branca do ar brila entebrecida ô sol. Chove en Santiago na noite escura. Herbas de prata e de sono cobren a valeira lúa. Olla a choiva pol-a rúa, laio de pedra e cristal. Olla no vento esvaído soma e cinza do teu mar. Soma e cinza do teu mar Santiago, lonxe do sol. Ãgoa da mañán anterga trema no meu corazón.
0
409
Federico García Lorca
Madrigal a cibda de santiago
Chove en Santiago meu doce amor. Camelia branca do ar brila entebrecida ô sol. Chove en Santiago na noite escura. Herbas de prata e de sono cobren a valeira lúa. Olla a choiva pol-a rúa, laio de pedra e cristal. Olla no vento esvaído soma e cinza do teu mar. Soma e cinza do teu mar Santiago, lonxe do sol. Ãgoa da mañán anterga trema no meu corazón.
Continue reading...
16