"vaan" poems
Humallun musiikista, suloisista juomista,
ihmismassan päämäärättömästä liikkeestä
Ajautuen jonnekin mieleni ulottumattomiin
Pehmeästi, kuin vahingossa
Liveten ulos harkintakyvystäni
Ulos mukavuusalueeltani, ilman vastalauseita
Ulos tahmealta lattialta
Ulos parvekkeelle tuntemattoman kanssa,
kaupunginosaan, jossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin
Ahmien omaa tiedottomuuttani
Lopulta ulos kurkusta sormien kautta viemäriin
Pää edellä maahan
Eikä se mieli ole kadonnut sillä välin minnekään
Vaikka juoksin sitä karkuun henkeni edestä
Vaikka siinä hetkessä luulin, ettei sitä koskaan ollutkaan
Vaan kaikki oli täysin selvää ja kirkasta
Jan 19, 2016
Jan 19, 2016 at 1:45 PM UTC
Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä.
Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen.
Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi.
Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti.
Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.
May 3, 2016
May 3, 2016 at 8:59 AM UTC
Makaan selälläni, roikotan päätä reunan yli
Vaiti, liikkumatta, jottei hetki särkyisi
Veri kivistää päätä ja sormenpäistä katoaa tunto
Ilta heijastaa seinälle lainehtivia kuvioita
Pakko olla elossa
Pakko olla elossa vielä hetki
Sillä pian tulee öitä, jolloin pimeä ei ole läpitunkematonta
Jolloin metsänrajaan laskeutuu paksu kerros sumua,
katulamppujen valokiilat kuhisevat hyönteisiä
ja askeleet ovat äänettömiä kuivilla teillä
Sellaisena yönä kastaudun viileävetiseen satama-altaaseen
Uin vaivattomasti, kevein vedoin
Ihmeissäni siitä, että kaiken raivon
vatsakipujen
nielaistujen sanojen jälkeen
minuun ei jäänyt pyörremyrskyjä tai tyhjiä kohtia
Ei edes surumielisyyttä
Vaan aluillaan oleva tunne siitä,
että jotakin odottaa kulman takana
Mar 5, 2016
Mar 5, 2016 at 2:30 PM UTC
kosketa tuosta noin
mieluiten tällä tavalla
hei älä ihan noin kovaa
kun mulle tulee niin helposti mustelmia
niin jos suutelet vaan kaulasta alaspäin
viimeiset viikot ei ole olleet kovin helppoja
monestakin syystä
tuskin ymmärtäisit täysin vaikka kertoisin
taidan olla kokonaan sanomatta
niin ei sitten tarvitse ihmetellä
saan sun olon turvalliseksi, voin luvata
eihän meidän edes tarvitse lähteä minnekään
täällä on kaikki mitä tarvitaan
tuskin haluat mitään ylimääräisiä uteluita
pidetään vähän matalampaa profiilia
eihän se kellekään muulle kuulu
voidaan vaikka teeskennellä ettei tunneta ollenkaan
pidetään asiat simppeleinä
ei tehdä niistä vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla
Apr 12, 2016
Apr 12, 2016 at 3:54 PM UTC
vähän kuin sokea piste näkökentässä
minulla on yläselässä sellaisia kohtia
joihin on mahdotonta ylettää
nojasin kasvoja käteeni
purren hampaita kevyesti rystysiin
kyynärvarsissa ihottumaa asfaltista
iho kiristyneenä nivelten päälle
leikitellen ajatuksella
miltä tuntuisi kävellä tästä
niityn ja muutaman porttikongin lävitse
istuutua valoisaan olohuoneeseen
häpeänsekaisena viereesi sohvalle
nyppiä hiljaa pikkukiviä pois ruhjeista
antaa sinun kysellä kuulumisia
ääneni murtuen hennosti paikka paikoin
ei vihasta tai pelosta tai mistään niin vahvasta
vaan ehkä hämmennyksestä
sitä kouraisevaa tunnetta kohtaan
ettei minusta ole välttämättä kukaan
välittänyt koskaan niin vilpittömästi
että jaksaisi päivästä toiseen
pidellä sylissä
hetkeksikään hellittämättä
May 25, 2016
May 25, 2016 at 2:19 PM UTC
Minulla on väsyneitä aamuja tasan yhtä monta,
Niitä joina sade ei riko lammikoiden pintaa, mutta tuntuu kosteana sumuna kasvoilla
enkä saa itseäni hereille ennen iltapäivää
ja silloin on jo liian myöhä nousta sängystä ollenkaan
Muttei ne aamut katoa minnekään vaikkei niistä puhuttaisi,
vaan tilalle tulee punertavia ja suolalta maistuvia iltoja,
joina viini kannetaan väkisin huulille asti
ja se potkaisee kovaa ja kipeästi suoraan palleaan
Dec 29, 2015
Dec 29, 2015 at 7:50 AM UTC
Pouta oli lientynyt harmaaksi liejuksi ojanpohjille ja taivas ryöpytti vettä kaksi harmaata viikkoa putkeen
Ripustin matot kuivumaan parvekkeelle tuolien selkänojille mutta mun pesukone taisi olla jotenkin rikki kun ne kastelivat lattian likomäräksi yön aikana
Vähän niin kuin skidinä kun halusin täyttää koko pesuhuoneen vedellä ja ihmettelin kun vanhemmat ei antaneet
Eikä nuo olleet mitään takaumia siitä kun mut pistettiin soittamaan hätänumeroon kun ne halusivat työnnellä toisiaan portaista alas
Musta olisi vaan ollut tosi kätevää jos meillä olisi aina ollut uimahalli käytettävissä
Jul 11, 2016
Jul 11, 2016 at 2:37 PM UTC
Aina päivällä kun lähden kouluun
Aina yöllä kun nukkuun vaan
Pidän kädestäsi kii
Pidän kädestäsi kii.
Vaikka et oo olemassa enää
Vaikka kuolit jo
Pidän kädestäsi kii
Pidän kädestäsi kii.
Oct 13, 2018
Oct 13, 2018 at 12:34 AM UTC