Submit your work, meet writers and drop the ads. Become a member
We ambled the streets of Harare
Meandering aimlessly
Fleeting past wide-eyes scanning us enviously
Hand in hand we walked into the restaurant
Leisurely on Second Street
Our hunger awakened
Our appetites heightened
At almost closing time
With no one in overtime mode
A signal that here we could only dine on another day


Joina City was our next stop
Up the lift right to the top
'Closed' it read at the coffee shop
Into the nearest chair I went flop!
Though hungry, we gabbed non-stop
By and by we regarded the clock
It chimed 8 o'clock
And sadly, it was time to go home

Busy and noisy
Were the streets of Harare
Jabbering crowds, kombis hooting
Hawkers, vendors or is it hustlers now -
Calling for buyers or just huddled to pass time
No chill in Harare
Picturesque like a dream
Surreal…
Hand in hand we dawdled
In despair for a hot meal

In the shimmering distance
Like a mirage in the desert
The neon lights read
'Creamy Inn'
Something to calm our rambling bellies
At last…
Nippy evening air hit our souls
'Ice-cream tastes better at night'
I said
'I can't believe I'm having ice-cream'
He said
We frolicked
Hand in hand we danced past faces painted with adoration
'What a handsome lover!'
They probably thought:
My delectable younger brother
Wrote this after one of my visits to Harare, Zimbabwe in 2017.
Julia Anniina Dec 2015
Minulla on väsyneitä aamuja tasan yhtä monta,
Niitä joina sade ei riko lammikoiden pintaa, mutta tuntuu kosteana sumuna kasvoilla
enkä saa itseäni hereille ennen iltapäivää
ja silloin on jo liian myöhä nousta sängystä ollenkaan

Muttei ne aamut katoa minnekään vaikkei niistä puhuttaisi,
vaan tilalle tulee punertavia ja suolalta maistuvia iltoja,
joina viini kannetaan väkisin huulille asti
ja se potkaisee kovaa ja kipeästi suoraan palleaan
Julia Anniina Apr 2016
pompin tasajalkaa niin kauan
että polte silmien takana
laantuu
kipuilevat ajatukset
eivät kuulu
sellaisiin lämpimiin aamupäiviin
joina savu tahrii sormenpäät
ja parvekkeen laseista
hohkaa hitaasti
aavistus kesästä

kolmannen paikkeilla
hengitys alkaa kulkemaan
lähes vaivatta
vaikka tunnut vieläkin
vaimeana
painona nivelten päällä
tahmeana suupielissä
hassua
kuinka helposti voi
kuvitella ettei huomenna
pidäkään olla jossakin
aivan niin aikaisin
vähän kuin rakentaisi
peitoista majan itselleen
paksujen kankaiden läpi
kaikki tuntuu vain
hellinä kolauksina
eikä hyökyvinä aaltoina

— The End —