puhukaa, puhukaa, puhukaa
ja mitä enemmän puhutaan,
sitä enemmän tunnen itseni täysin keskinkertaiseksi
muistittehan istua selkä suorana?
jos välttelette muiden katsetta,
teitä saatetaan pitää epäilyttävänä*
sanot mun nimen pehmeästi ja kahdella uulla
hymyillen viekkaasti,
sitä hymyä, joka antaa ymmärtää,
että yllytettäessä tekisit mitä vain, kenelle vain
tarvitsisi vain pyytää, niin ottaisit lähelle
ahtautuisit viereeni sille pienelle siivulle parveketta jonne sade ei yllä
naureskellen alakuloisena sille,
että syksy vyöryy ylitse, vaikka kuinka tahtoisi estää
hyvää syntymäpäivää
