"asti" poems - Hello Poetry

ihminen on omalle minälleen susi ja jos ajatukselle antaa pikkusormen se todellakin vie koko kehon eikä sitä paranna kymmenen haukkua tai sata kehua jos itse huutaa lakkaamatta niiden päälle rakentaa perusteet juoksuhiekkaan tekee turvapaikan jostakin kovin petollisesta muiden huomaamatta tai kirkkain silmin valehdellen kusettaa kuitenkin vain itseään onhan sen pakko vaikuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen tuosta noin vain, kertaheitolla jos vain olet tuosta vähän kapeampi tuosta hieman kevyempi linnunluinen ja teräväpolvinen mittasuhteet vääristyvät mittoja tuijottamalla ravaamalla asuntonsa portaita ylös alas ylös se vaati uhrauksia mutta kyllä ne kaikki luvut muistaa ulkoa taulukot ja tuoteselosteet, edelleen vihreää teetä ja laksatiiveja sitten vielä kerran mutta onni onnettomuudessa; fyysistä itseään on mahdoton lähteä karkuun voit juosta maailman ääriin asti ja silti perille päästyäsi olet edelleen sinä, omissa nahoissasi mieltä, ihoa, sisuskaluja myöten keho kestää uskomattomia asioita kestää läpi avannon pintajään ja lapsuuden vesirokon tervan ja vatsalaukkua polttavan putken loppumattomien lihassärkyjen viikkotolkulla lavuaarin yllä kakomisen aina vain kasvattaen arpea ruhjeisiin haalistaen verenpurkaumat jotta voisit juosta, tanssia, naida kiivetä vuorille tai vaikka hitto soikoon puuhun ei se siitä sen kummemmaksi muutu vaikka sinua olisi olemassa kolmasosan vähemmän

0

Jun 8, 2016

Jun 8, 2016 at 4:28 PM UTC

julia-anniina

2008-2016

ihminen on omalle minälleen susi ja jos ajatukselle antaa pikkusormen se todellakin vie koko kehon eikä sitä paranna kymmenen haukkua tai sata kehua jos itse huutaa lakkaamatta niiden päälle rakentaa perusteet juoksuhiekkaan tekee turvapaikan jostakin kovin petollisesta muiden huomaamatta tai kirkkain silmin valehdellen kusettaa kuitenkin vain itseään onhan sen pakko vaikuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen tuosta noin vain, kertaheitolla jos vain olet tuosta vähän kapeampi tuosta hieman kevyempi linnunluinen ja teräväpolvinen mittasuhteet vääristyvät mittoja tuijottamalla ravaamalla asuntonsa portaita ylös alas ylös se vaati uhrauksia mutta kyllä ne kaikki luvut muistaa ulkoa taulukot ja tuoteselosteet, edelleen vihreää teetä ja laksatiiveja sitten vielä kerran mutta onni onnettomuudessa; fyysistä itseään on mahdoton lähteä karkuun voit juosta maailman ääriin asti ja silti perille päästyäsi olet edelleen sinä, omissa nahoissasi mieltä, ihoa, sisuskaluja myöten keho kestää uskomattomia asioita kestää läpi avannon pintajään ja lapsuuden vesirokon tervan ja vatsalaukkua polttavan putken loppumattomien lihassärkyjen viikkotolkulla lavuaarin yllä kakomisen aina vain kasvattaen arpea ruhjeisiin haalistaen verenpurkaumat jotta voisit juosta, tanssia, naida kiivetä vuorille tai vaikka hitto soikoon puuhun ei se siitä sen kummemmaksi muutu vaikka sinua olisi olemassa kolmasosan vähemmän

39

Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä. Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen. Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi. Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti. Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.

0

May 3, 2016

May 3, 2016 at 8:59 AM UTC

julia-anniina

Untitled

Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä. Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen. Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi. Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti. Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.

5

Minulla on väsyneitä aamuja tasan yhtä monta, Niitä joina sade ei riko lammikoiden pintaa, mutta tuntuu kosteana sumuna kasvoilla enkä saa itseäni hereille ennen iltapäivää ja silloin on jo liian myöhä nousta sängystä ollenkaan Muttei ne aamut katoa minnekään vaikkei niistä puhuttaisi, vaan tilalle tulee punertavia ja suolalta maistuvia iltoja, joina viini kannetaan väkisin huulille asti ja se potkaisee kovaa ja kipeästi suoraan palleaan

0

Dec 29, 2015

Dec 29, 2015 at 7:50 AM UTC

julia-anniina

Muutto

Minulla on väsyneitä aamuja tasan yhtä monta, Niitä joina sade ei riko lammikoiden pintaa, mutta tuntuu kosteana sumuna kasvoilla enkä saa itseäni hereille ennen iltapäivää ja silloin on jo liian myöhä nousta sängystä ollenkaan Muttei ne aamut katoa minnekään vaikkei niistä puhuttaisi, vaan tilalle tulee punertavia ja suolalta maistuvia iltoja, joina viini kannetaan väkisin huulille asti ja se potkaisee kovaa ja kipeästi suoraan palleaan

8

rystyset ruvella pakkasesta anelin anteeksiantoa toistakymmentä kertaa jää hetkeksi kerrallaan päiväksi tai viikoksi siihen asti kunnes tulee kesä olisihan se vähän tylsää ilman sua roikkumassa ovensuussa tupakka vinossa huulilla ja se vasta vihlaiseekin jos ei halua kolhiintua edes hieman sopivasti sotkuiset silmät paloa sormenpäissäsi ei harmaata täyttämässä välejä vain korkeita huippuja tai mutaisia pohjia joko lähdetään mennään maantielle juoksemaan huudetaan elämälle tai siitä johtuen reput täynnä sähikäisiä ja pikaruokaa pientareet keltaisinaan voikukista maailma kaksinkerroin edessämme

0

May 9, 2016

May 9, 2016 at 1:47 PM UTC

julia-anniina

Untitled

rystyset ruvella pakkasesta anelin anteeksiantoa toistakymmentä kertaa jää hetkeksi kerrallaan päiväksi tai viikoksi siihen asti kunnes tulee kesä olisihan se vähän tylsää ilman sua roikkumassa ovensuussa tupakka vinossa huulilla ja se vasta vihlaiseekin jos ei halua kolhiintua edes hieman sopivasti sotkuiset silmät paloa sormenpäissäsi ei harmaata täyttämässä välejä vain korkeita huippuja tai mutaisia pohjia joko lähdetään mennään maantielle juoksemaan huudetaan elämälle tai siitä johtuen reput täynnä sähikäisiä ja pikaruokaa pientareet keltaisinaan voikukista maailma kaksinkerroin edessämme

20

Kärsimättömyys nuolee hitain vedoin pitkin sisäreisiä Pitäisi tehdä ja mennä ja elää keuhkot puhki Pistää pakka sekaisin Rakastaa pidempään kuin yhden illan ajan Olla lähtemättä heti aamusta Herättää suudelmilla ja viistämällä sormilla kyljen ääriviivaa Vaikka sata pelokasta hiirtä juoksisi verisuonissa Vaikka sydän hakkaisi korvissa asti Mutta siinä vaiheessa kun opettelin vastaamaan kyllä, unohdinko, kuinka sanotaan ei

0

Jan 12, 2016

Jan 12, 2016 at 12:52 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Kärsimättömyys nuolee hitain vedoin pitkin sisäreisiä Pitäisi tehdä ja mennä ja elää keuhkot puhki Pistää pakka sekaisin Rakastaa pidempään kuin yhden illan ajan Olla lähtemättä heti aamusta Herättää suudelmilla ja viistämällä sormilla kyljen ääriviivaa Vaikka sata pelokasta hiirtä juoksisi verisuonissa Vaikka sydän hakkaisi korvissa asti Mutta siinä vaiheessa kun opettelin vastaamaan kyllä, unohdinko, kuinka sanotaan ei

10

Jotenkin halusin hetkeksi unohtaa epäkohdat, häiriötekijät Painaa pois mielestä Jopa ne kaikkein kipeimmät ja vaikeimmat Edes yhden illan ajaksi Keskittyä karjumaan keuhkojeni pohjalta asti rakastavani Mennä perässä miettimättä kahta kertaa Katsoa toisaalle, kun joku vetäisee käsiaseen takkinsa alta Olla välittämättä, kun maahan tipahtelee tummia pisteitä yskiessä Kavereitahan tässä ollaan kaikki, eikö Kuinka mulla onkaan ollut ikävä tätä paikkaa

0

Mar 23, 2016

Mar 23, 2016 at 10:58 AM UTC

julia-anniina

Untitled

Jotenkin halusin hetkeksi unohtaa epäkohdat, häiriötekijät Painaa pois mielestä Jopa ne kaikkein kipeimmät ja vaikeimmat Edes yhden illan ajaksi Keskittyä karjumaan keuhkojeni pohjalta asti rakastavani Mennä perässä miettimättä kahta kertaa Katsoa toisaalle, kun joku vetäisee käsiaseen takkinsa alta Olla välittämättä, kun maahan tipahtelee tummia pisteitä yskiessä Kavereitahan tässä ollaan kaikki, eikö Kuinka mulla onkaan ollut ikävä tätä paikkaa

10

Ei voi muuttuu että Aika menee nopeasti. Mutta menikö päivän Sekunnissa tähän asti?

0

Aug 7, 2019

Aug 7, 2019 at 12:17 AM UTC

nomourners

On Aika

Ei voi muuttuu että Aika menee nopeasti. Mutta menikö päivän Sekunnissa tähän asti?

4

January brings sweet pie crust promises, so easily made and effortlessly broken. While my sofa creaks beneath good intentions, As carrot cake still declares itself a healthy salad. Gym memberships and weight loss programs multiply, like my calorie-counting motivation, that I will probably grow bored of by spring, as I swear that this year I will get fit. Just like last year, and the year before. My to-do lists stretch longer than my Christmas credit card bill, while the front cover of my new planner encouragingly exclaims Get organised! This will probably lay forgotten by March, next to my old dusty yoga mat. Yet, another failed quest for Zen and mindfulness. But here I am again, recycling hopes like yesterday's Asti bottles, as I believe in the magic of midnight. When the calendar pages flip over and suddenly, everyone is engrossed in the thoughts of New Year, New me resolutions. Like I'm supposed to become A marathon-running Smoothie-drinking Organised Book-reading Healthy eating Meditation guru Who still can't resist Tucking into pizza at midnight?! Maybe this year I will just resolve To be a little kinder to the me Who tries And fails And tries again And fails. ©️Lizzie Bevis

0

Dec 31, 2024

Dec 31, 2024 at 1:26 AM UTC

Lizbev37

New Year, New Me

January brings sweet pie crust promises, so easily made and effortlessly broken. While my sofa creaks beneath good intentions, As carrot cake still declares itself a healthy salad. Gym memberships and weight loss programs multiply, like my calorie-counting motivation, that I will probably grow bored of by spring, as I swear that this year I will get fit. Just like last year, and the year before. My to-do lists stretch longer than my Christmas credit card bill, while the front cover of my new planner encouragingly exclaims Get organised! This will probably lay forgotten by March, next to my old dusty yoga mat. Yet, another failed quest for Zen and mindfulness. But here I am again, recycling hopes like yesterday's Asti bottles, as I believe in the magic of midnight. When the calendar pages flip over and suddenly, everyone is engrossed in the thoughts of New Year, New me resolutions. Like I'm supposed to become A marathon-running Smoothie-drinking Organised Book-reading Healthy eating Meditation guru Who still can't resist Tucking into pizza at midnight?! Maybe this year I will just resolve To be a little kinder to the me Who tries And fails And tries again And fails. ©️Lizzie Bevis

43