This tough front,
This altogether unlikeable first impression,
This mean, crude obnoxious scumbag,
This despicable misogynist,
This cynical misanthropic madman,
“Wassup wit dat?”
Enquiring fans of poetry want to know.
Simply stated, 'tis my oldest modus operandi,
Self-protective, learned street behavior;
My don’t-****-with–me first line of defense.
Surely some form of survival mechanism;
Meant in the narrow psychological sense.
Evidence of mental health or illness,
My cloaking device and shield,
Gift from Jove, my goombah father.
Dad: a powerful force in any child’s universe—
Be the patriarch dead, absent, retired on the job,
Out of the picture, just plain missing--or insane,
The latter, something you may not
Want to know about your gene pool.

So I’m really just a *****.
Forgive the expression, Germaine Greer.
A pussycat and big old teddy bear,
Mr. Sensitivity:
Wiping a warm washcloth between your legs.
Across puffed & pouted lips, gently.
After shooting a load of *** into you.
Or on your face: Spumante!

No, strike that last part.
Let’s start again.
I am a kind soul, a precious man.
The sort who likes animals;
Puppies, especially, and kittens too.
Savoring sunsets and flowers,
I serve you sweet gelato & Asti.
Sometimes I’ll spumante you with original love poetry.
My Muse: your gorgeous body delights me,
Your brilliant mind & noble spirit inspires.
Each night of the week I surprise you,
Prepare for you an exquisite home-cooked gourmet meal.
Served with your favorite Pinot Noir,
Brought to your elegant, candlelit dining room table,
By yours truly, wearing only a scarlet bow tie
And black silk jockstrap.
(Starting to get into this, Maureen Dowd?)
Later I’ll run you a relaxing bath,
So you’ll have something to do,
While I wash the dishes, scrub the pots,
Do a load of whites, clean your bidet,
And Swiffer®  (www.swiffer.com) the entire house.

By then, you are ready for your nightly spa treatment,
A 15-minute, deep tissue massage,
Followed by a hot oil treatment.
Next up is 30 nonstop delirious minutes,
Me, going down on you, without
Seeking any ****** gratification for myself.
In the morning I’ll make macadamia nut pancakes,
Your favorite, and brew you a fabulous cup of coffee,
From freshly ground beans, very rare beans
Salvaged from Karen Blixen’s last crop, before the fire
Completely destroyed her plantation in Kenya.
"I had a farm in Africa, Babaloo!

You can go shopping from dawn to dusk
With Ruth Madoff, while I go out & lose my soul,
Selling Dominican Republic timeshares all day and all night . . .  
(Cue West Indies Calypso: “All Day, All Night, Mary Ann!”)
Calypso-Harry Belafonte Songs, Reviews, Credits,
Awards www.allmusic.com/album/calypso. 1956.)
I’ll still find the time to open up for you
A line of credit at your favorite nail salon.
I’ll pay for weekly bikini waxes, hair and Botox treatments,
And the odd cosmetic surgery you may require.
I’ll pay your cell phone bill; I’ll pay off your college loans.
I’ll send money to your extended family in the Ukraine.
Yeah, that’s the kind of guy I am.
Your life with me will be every woman’s dream.

And, if you believe that,
You soulless Ukrainian ****,
Then monkeys will fly out of my Wayne’s World ****,
You stupid capital C for ****-*******,
Capital B for *****.
THIS JUST IN:
“Arms and the Woman,”
An article in Time Magazine, conveys a statistic:
Some 20 million women in the U.S. own guns.
As the NRA instructs:
Guns don’t **** people.
Women with Glocks **** people.

I

You are not so far away
as before,
still in the same hemisphere,
but beyond
an hour on a train
you’ve flown,
hating, I know,
the thought and inevitable
fact, so I imagine
your wide eyes and cheeks pale,
wider, paler
as the engines change their roar
and the plane drops,
turns, floats, falls
through cushions of clouds
to bump and land
in light and colour
amidst a different spring.


II

The shutters drawn back
and the morning opens
on gnarled and twisted trees
set in a stone-strewn grove.
A working day before you,
and a cast of students
await your direction;
to play with making,
and being busy.
Like you I love
the business of learning
but struggle now with
the time is takes away;
time apart, time alone,
time with myself
without your presence
at the other end
of the studio table.



III

Upwards into the trees
the camera points,
and by the miracle
of mobile technology
a video captures
the lemon-yellow light
behind the olive trees
and in the foreground
its unmistakeable leaves.
Unmistakeable too
there’s the sound of your very breath,
a ground to the song of evening birds.
This inhalation I know,
as when sleepless in your bed
I wonder at the deepness of your slumber,
and the silent exhalation from your lips.


IV

Such a richness of lives and looks
come together at the dining table.
A perambulatory prosecco,
con cerignola e crostini
primes the sharing,
but when seated for
spigola del mare
scorza di arancio,
con timo e rosmarino,
it's tête à tête time,
until the Moscato d’Asti
arrives with the fracoli
e ricotta di picora to further fuel
more intimate questions and asides
only women (of a certain age) confide.
But in this Enchanted April
let Lottie be Alice who walks out
alone under the starry night
to say to herself (out loud)
‘the evening was lovely’.


V

My darling,
you have out figged me;
walking Paolo’s Poloma Gardens
beneath his many hundred trees.
I imagine Eve, when on her own,
could hardly leave alone
the texture and the shape of fig
recalling as it does what lies below
that gorgèd member
hard yet sweet  
to woman’s touch.
And Adam too,
when biting on the fig,
did in his tongue - taste
a semblance of love’s
deepest kiss when moving
toward pleasure’s
culmination and release.


VI

And so this the final day
of busy making,
walking in sunshine
weaving in shade,
the lizard and the olive press,
those plant-marked letters
pegged to dry, the sights
the smells, the sounds,
the thoughts . . .
How well your pictures
frame a happy time
whilst I, dear friend,
descend like Dante
where no pleasure lies
nor rest from worldly cares.
So chill and cold
this April has begun.
And I,
so lost without you
and your gentle,
guiding hand.

ihminen on omalle minälleen susi
ja jos ajatukselle antaa pikkusormen
se todellakin vie koko kehon
eikä sitä paranna kymmenen haukkua tai sata kehua
jos itse huutaa lakkaamatta niiden päälle
rakentaa perusteet juoksuhiekkaan
tekee turvapaikan jostakin kovin petollisesta
muiden huomaamatta tai kirkkain silmin valehdellen
kusettaa kuitenkin vain itseään

onhan sen pakko vaikuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen
tuosta noin vain, kertaheitolla
jos vain olet tuosta vähän kapeampi
tuosta hieman kevyempi
linnunluinen ja teräväpolvinen

mittasuhteet vääristyvät mittoja tuijottamalla
ravaamalla asuntonsa portaita ylös alas ylös
se vaati uhrauksia
mutta kyllä ne kaikki luvut muistaa ulkoa
taulukot ja tuoteselosteet, edelleen
vihreää teetä ja laksatiiveja
sitten vielä kerran

mutta onni onnettomuudessa;
fyysistä itseään on mahdoton lähteä karkuun
voit juosta maailman ääriin asti
ja silti perille päästyäsi
olet edelleen sinä, omissa nahoissasi
mieltä, ihoa, sisuskaluja myöten
keho kestää uskomattomia asioita
kestää läpi avannon pintajään ja lapsuuden vesirokon
tervan ja vatsalaukkua polttavan putken
loppumattomien lihassärkyjen
viikkotolkulla lavuaarin yllä kakomisen
aina vain kasvattaen arpea ruhjeisiin
haalistaen verenpurkaumat
jotta voisit juosta, tanssia, naida
kiivetä vuorille tai vaikka hitto soikoon puuhun
ei se siitä sen kummemmaksi muutu
vaikka sinua olisi olemassa
kolmasosan vähemmän

Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä.

Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen.
Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi.

Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti.

Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.

Minulla on väsyneitä aamuja tasan yhtä monta,
Niitä joina sade ei riko lammikoiden pintaa, mutta tuntuu kosteana sumuna kasvoilla
enkä saa itseäni hereille ennen iltapäivää
ja silloin on jo liian myöhä nousta sängystä ollenkaan

Muttei ne aamut katoa minnekään vaikkei niistä puhuttaisi,
vaan tilalle tulee punertavia ja suolalta maistuvia iltoja,
joina viini kannetaan väkisin huulille asti
ja se potkaisee kovaa ja kipeästi suoraan palleaan

Kärsimättömyys nuolee hitain vedoin pitkin sisäreisiä
Pitäisi tehdä ja mennä ja elää keuhkot puhki
Pistää pakka sekaisin
Rakastaa pidempään kuin yhden illan ajan
Olla lähtemättä heti aamusta
Herättää suudelmilla ja viistämällä sormilla kyljen ääriviivaa
Vaikka sata pelokasta hiirtä juoksisi verisuonissa
Vaikka sydän hakkaisi korvissa asti

Mutta siinä vaiheessa kun opettelin vastaamaan kyllä,
unohdinko, kuinka sanotaan ei

Jotenkin halusin hetkeksi unohtaa epäkohdat, häiriötekijät
Painaa pois mielestä
Jopa ne kaikkein kipeimmät ja vaikeimmat
Edes yhden illan ajaksi
Keskittyä karjumaan keuhkojeni pohjalta asti rakastavani
Mennä perässä miettimättä kahta kertaa
Katsoa toisaalle, kun joku vetäisee käsiaseen takkinsa alta
Olla välittämättä, kun maahan tipahtelee tummia pisteitä yskiessä
Kavereitahan tässä ollaan kaikki, eikö

Kuinka mulla onkaan ollut ikävä tätä paikkaa

Ei voi muuttuu että
Aika menee nopeasti.
Mutta menikö päivän
Sekunnissa tähän asti?

asti asted ud og møde nogen jeg er ligeglade med i stedet for at fortælle nogen, at jeg ikke er ligeglade med netop dem