Submit your work, meet writers and drop the ads. Become a member
Wat skryf die hand?
Wat skryf die pen?
In 'n kunste swyg
wat ek so goed herken.

*** loop die sinne
uit in 'n meesterstuk,
wanneer die muse
aan my stiltes verstik?

*** skep ek weer skrywes
wat mense laat wroeg,
sonder die hartseer
en met al hierdie moeg?

*** laat ek my digters tong
luiters in die oopgraf in
met 'n hand vol liefde
raak my siel weer blind.

Waar kom my ritme en passie vandaan
, maar beter nog, met die koms van geluk
... waar het dit heen gegaan?
Let mans Soule be a Spheare, and then, in this,
The intelligence that moves, devotion is,
And as the other Spheares, by being growne
Subject to forraigne motion, lose their owne,
And being by others hurried every day,
Scarce in a yeare their naturall forme obey:
Pleasure or businesse, so, our Soules admit
For their first mover, and are whirld by it.
Hence is't, that I am carryed towards the West
This day, when my Soules forme bends toward the East.
There I should see a Sunne, by rising set,
And by that setting endlesse day beget;
But that Christ on this Crosse, did rise and fall,
Sinne had eternally benighted all.
Yet dare I'almost be glad, I do not see
That spectacle of too much weight for mee.
What a death were it then to see God dye?
It made his owne Lieutenant Nature shrinke,
It made his footstoole crack, and the Sunne winke.
Could I behold those hands which span the Poles,
And tune all spheares at once peirc'd with those holes?
Could I behold that endlesse height which is
Zenith to us, and our Antipodes,
Humbled below us? or that blood which is
The seat of all our Soules, if not of his,
Made durt of dust, or that flesh which was worne
By God, for his apparell, rag'd, and torne?
If on these things I durst not looke, durst I
Upon his miserable mother cast mine eye,
Who was Gods partner here, and furnish'd thus
Halfe of that Sacrifice, which ransom'd us?
Though these things, as I ride, be from mine eye,
They'are present yet unto my memory,
For that looks towards them; and thou look'st towards mee,
O Saviour, as thou hang'st upon the tree;
I turne my backe to thee, but to receive
Corrections, till thy mercies bid thee leave.
O thinke mee worth thine anger, punish mee,
Burne off my rusts, and my deformity,
Restore thine Image, so much, by thy grace,
That thou may'st know mee, and I'll turne my face.
20 minuter av frihet känns det
den härliga, kyliga brisen är renande.
Små fåglar delar glädjen av en ny dag.
Solen småtittar genom träden som släpper
små löv som liknar snö.
Trädens vaggnade och vinden påminner mig
om havet. Det känns fridsamt,
Jag vill stanna kvar.

10 minuter kvar av frisk vind som blåser
genom mig, känns helande. Alla tankar
försvinner.
Jag vill stanna kvar.

5 minuter kvar av otrolig harmoni av
öppet sinne for skönhet och inget annat.
Av känslor som flödar genom mig, av att
vara en del av det hela, av att vara
älskad och uppleva detta med all sinnen öppna.

Tiden är ute men jag vill stanna kvar. Nostalgi
“A Fall Moment”

20 minutes of freedom it feels
the wonderful chilly breeze feels cleansing.
Small birds share the joy of a new day.
The sun peeps through the trees that let go
of small leaves that  remind me of snow.
The waddling of the trees and the wind reminds me
of the ocean. It feels peaceful,
I want to remain here

10 minutes of fresh wind that blows
through me, feels mending. All thoughts
disappear.
I want to remain here

5 minutes left of unimaginable harmony of
an open mind for beauty and nothing else.
Of feelings that flow through me, to be
a part of the whole, to be
loved and experience it with all senses open.

Time is up but I want to remain here. Nostalgia
My letsels is die sinne
My vel is die papier
Lees daaruit wat jy wil
Die wat omgee bly nog hier

My trane is die voorblad
My bloed is steeds die ink
In my skree ń monster
Wat ek nog moet verdrink

Die rowe is die punte wat
Ek soms nog skraap en skuur
My voorkop pêrel sweet
In my oë brand hell se vuur

My lemme is my penne
Die papier hier op my lyf
Elke liewe liefdes briefie-
Ń letsel, net vir jou geskryf...
Edna Sweetlove Jan 2015
A Poeme from ye Penne of
ye right learned Professor Peter Buttocke
collected by hysse Pupille Edna*


There is an ancient Shittah in my Garden, eldritch and right dun in alle Aspect
Wherein dwelleth a loude and noisome Ouzel, ye like of which I have ne'er yet seen
Under thysse our goode Goddes fayre Welkin up in ye Skye above us alle.
This foule and unwholesome Beeste, with trespassynge shote-like ****** Effusiones
Hath performed ye veritable Antithesis of kindly horticultural Edulcoration
For whiche Sinne I shall emasculate ye Brute, so God may grant me Pow'r.
Sudating at ye Nostrilles I advance, my trustie Stang at ye ever-ready,
And I prepare to eject it from yon Pollard, having previous shattered
Alle its horryd Frangibles with one brave bolde frampold Blowe.
Thwacke! A last Piffero-reminiscent Warble escapeth loude from its fowle coronoid Appendage;
Right severe Damage and harsh fatal Ruine of Nature irreversible have I caused
To ye shaggie shamelesse little avian Runte, whereon Goddes smile hath ne'er dawned.
Thus descendeth it to the Faeces-bedecked Herdwick, and I titubate triumph'lly o'er its conticent Corpse.
And were there yet a duodenary Set of ye Frass-Depositors, I would not give a Demi-Testrel for their Survyvall
Should they e'er again infringe the sacred Privacie whych ye ancient Shittah enjoyeth in my Garden.
Jonathan Dyhre Jun 2013
Snøfnuggene faller i tette strømmer
det føles som om de prøver å kvele bakken
som en maske endrer det landskapet
vårt landskap
svøpt i snø
liksom et silkeslør
drapert elegant over moder jords fyldige kurver
slik at skjønnheten forenkles
alikevel er det noe
bare en tanke
som sier at *** nå er vakrere enn noen sinne
det er som om snøen har rafinert henne
min moder jord
svøpt i silkemyk sne
vakrere har *** aldri vært
Manauwer Raza Jul 2015
oh! Schmetterling,

der Schmetterling Seele...

oh! ! der süßer Duft...

komm zu mir, wenn,

nicht im Sinne...

und gießen Sie mich..

der Nektar der Liebe...
my first attempt in writing in German... :)
Julia Anniina May 2016
vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita
piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta
metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin
muistan ilman pienintäkään epäilystä
että noiden harjujen takana
umpeen kasvaneiden polkujen päässä
niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta
on kallioisia rantoja
bensalta ja nuotioilta tuoksuvia
sameavetisiä lampia
nokkosia polttamassa jalansyrjiä

näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia
että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa
nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan
mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan
pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan
havahtumaan jostakin sellaisesta
joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään
olen varma, että unohtamisen myötä
ne unet tulevat harvenemaan
muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi
(siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan
jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä)
ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti
lakkaavat kokonaan olemasta
Julia Anniina May 2016
Istuin pelkääjän paikalla, jalat syliin nostettuina, jotta varpaista ei katoaisi tunto.
Oli yksi vuoden kylmimmistä päivistä. Talvi oli tullut myöhemmin kuin minään aikaisempana vuotena, mutta ottanut yhden yön aikana loppukirin, ja upottanut kaupungit muutamassa tunnissa paksun lumikerroksen alle.
Ilmastointi puhalsi haaleasti päällemme, välillä katkonaisesti, välillä tasaisesti huristen.
Nukahdin ehkä jossakin vaiheessa, pää nuokkuen selkänojaa vasten.
Sujautit toisen kätesi takkini alle lämmitelläksesi. Kaksitoista viikkoa on pitkä aika, sanoit hiljaa, nostamatta katsetta tiestä. Ikkunasta näkyi metsänvarteen maamerkiksi rakennettu, nyt harmaaseen ja valkeaan peittynyt panssarivaunu.

Kolme kuukautta myöhemmin helle seisoi painostavana talojen välissä ja katukiveyksillä, saaden paidan liimaantumaan märkänä kiinni selkään. Tuon lisäksi juuri mikään muu ei ollut muuttunut.  
Et ollut vielä korjannut auton ilmastointia, ja sisätilaan putoili kanavia pitkin kukkivien puiden silmuja. En vaivautunut kysymään, minne olimme menossa, tai kuinka kauan sinne kestäisi ajaa. Mitä kauniimpi sää, sen hauskempaa oli painaa jalkaa lujemmin polkimelle, tapasit sanoa.
Rullasin puoleiseni ikkunan auki, ja lepuutin hetken kättäni sen reunalla.
I don't understand why,
we all speak different languages
and it takes so long to just learn one,
There are about 90 languages in this world.

Personally,
I think it would be easier,
if we all just shared one language,
The language of the mind!

Mind. Mente. 分。min. νου. esprit. sinne.

— The End —