Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet
Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa
Karataan kikatellen vessaan pussailemaan
Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä
niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista
vaikka vatsaa ja poskia kivistää
Joku heittää leksaa viereisessä kopissa
tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan
Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä

Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta
meistä puhumattakaan
Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen
Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita
Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava
juuri tässä nimenomaisessa puistossa
kun äänesi on humalasta hutera
sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle
Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin
Tämä on täsmälleen sellainen tarina
(saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)

Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla
Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään
Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot
Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa
Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan
ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia
Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen,
eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa
Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa
Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta,
joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi
Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki
Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille

Sä olet kuin krapula, joka ei tunnu väistyvän
Monen päivän painostava sisäilma, pakoon pyrkivä ajatus mielen perällä
Tai kuin se tiedottomuus,
kun herää auton kyydistä niskat jumissa
moottoritien jylistessä renkaiden alla
Ymmärtämättä hetkeen, miksi meteli on niin kova

Sulle sellainen tiedottomuus on tavoite
Miettimättä muutamaa sekuntia kauempaa
hyökkäät kiinni hetkiin, tilaisuuksiin, kaksinkäsin kuin ne saattaisivat karata
Kuulemma olisi hulluutta jäädä vain paikoilleen
Matkustat aina omin päin, varoituksista huolimatta yksin
Haluat tutustua vieruskaveriin yön yli kestävällä junamatkalla,
testata viehätysvoimaasi tuntemattomiin,
viekoitella itsesi ystäväporukoihin
Palatessasi kerrot, kuinka ihmiset ovat kauniimpia Välimeren toisella puolella,
että olet valmis lähtemään heti uudestaan
Kuuntelen suupielet hymyssä,
pää kallellaan, kuin keskittyisin,
pitäen piikikkäät sanat itselläni
Ehkä sen takia me ei juurikaan enää jutella,
sen takia, etten siedä sitä vilpitöntä iloa äänessäsi
Enkä pysty olemaan miettimättä,
onko pahempi olla ilkeä kerran tahallaan
vai jatkuvasti huomaamattaan

aamut ovat harmaita ja raukeita
iltapäivät kelmeitä ja sotkuisia
istun tukevasti aloillani
mutkalla sohvannurkassa
on pidettävä kiinni polvista
jollen halua tuntea tippuvani

kerrot avaruudesta ja viidakoista
kuinka haluaisit parvisängyn
ja köynnöskasveja katonrajaan
riittäisi pelkästään se
jos olisi syvä kylpyamme
ja aina tuoretta kahvia

taitan pääni selkänojalle
nojaat hieman lähemmäs
helähdät nauramaan
puren hampaitani yhteen
ulkona on alkanut hämärtää
mutta sätkäsi palaa edelleen
nämä ovat jäähyväiset
ja sydämeni laukkaa kuin varsalauma

Istuin pelkääjän paikalla, jalat syliin nostettuina, jotta varpaista ei katoaisi tunto.
Oli yksi vuoden kylmimmistä päivistä. Talvi oli tullut myöhemmin kuin minään aikaisempana vuotena, mutta ottanut yhden yön aikana loppukirin, ja upottanut kaupungit muutamassa tunnissa paksun lumikerroksen alle.
Ilmastointi puhalsi haaleasti päällemme, välillä katkonaisesti, välillä tasaisesti huristen.
Nukahdin ehkä jossakin vaiheessa, pää nuokkuen selkänojaa vasten.
Sujautit toisen kätesi takkini alle lämmitelläksesi. Kaksitoista viikkoa on pitkä aika, sanoit hiljaa, nostamatta katsetta tiestä. Ikkunasta näkyi metsänvarteen maamerkiksi rakennettu, nyt harmaaseen ja valkeaan peittynyt panssarivaunu.

Kolme kuukautta myöhemmin helle seisoi painostavana talojen välissä ja katukiveyksillä, saaden paidan liimaantumaan märkänä kiinni selkään. Tuon lisäksi juuri mikään muu ei ollut muuttunut.  
Et ollut vielä korjannut auton ilmastointia, ja sisätilaan putoili kanavia pitkin kukkivien puiden silmuja. En vaivautunut kysymään, minne olimme menossa, tai kuinka kauan sinne kestäisi ajaa. Mitä kauniimpi sää, sen hauskempaa oli painaa jalkaa lujemmin polkimelle, tapasit sanoa.
Rullasin puoleiseni ikkunan auki, ja lepuutin hetken kättäni sen reunalla.

Nurmikko on tummanvihreää ja kylmästä karheaa
Sen alla on kilometreittäin multaa,
tupakantumppeja, kuolleita eläimiä
Aurinko on painunut hetki sitten puiden taakse
niiden välistä juoksee rusakko meitä kohti
Hengityksesi on lämmintä ja kosteaa korvani vieressä
Paleltaako, kysyt,
kun painat huulesi käsiäni vasten
Pidät tiukasti niskastani kiinni,
vielä tiukemmin hiuksistani
ja katsot suoraan silmiin kun lyöt

Se pitää minusta kiinni aina.
Yöllä en saa untaa.
Päivällä en nauraa.
Harmi että huomaan sitä vieläkin.