Submit your work, meet writers and drop the ads. Become a member
Julia Anniina Apr 2016
kulta mulla on sulle
aika huonoja uutisia
äitisi lähti toisen mukaan
ja nyt vastuullasi on
kannatella isääsi
vaikka olisit itsekin vain
päivä päivältä uupuneempi

kulta mä olen ollut
vähän huolissani susta
en sano sitä pahalla
mutten taida olla ainoa
joka ihmettelee sitä ettet soita
muulloin kuin keskellä yötä

kulta mä olen pahoillani
ja olen ollut jo aivan liikaa
siitä että näen susta unia
useammin kuin pitäisi
niissä olet kaunis
vahvempi kuin kevät
ja rohkeampi kuin koskaan
Julia Anniina May 2016
Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä.

Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen.
Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi.

Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti.

Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.
They speak of winter as if the world has come to an end,
and so the Tudor houses are bolted up again .
For just as the sunlight dims on tops of hills and mountain streams ,,
on Cold winters and stormy nights .
Where some poor sod is chained to the walls of Bedlam hall ,
and all he sees from dawn to dusk  is darkness
and .
rats that crawl as  vermin ,their new found paradise .
So faint the fair lady’s breast that beats and finds no Nobel knight at all ,
just servitude to some wretched soul who knows no better hense ,
For into this world I was born .
The cruelest winters when rivers froze ,
and stay dogs  dug up just ice and snow ,
and wailed mercyfully into the night .for                  Bbbbbb.            there was no food in the lader ,
no mutten  or bread to eat ,
no work for life was harder than anyone could dare to think or speak .  And so many cruelty of which they did not understand ,
behind the walls of sanity ,
Is lost to every man ,
for silence feeds its  ghosts in years and every way it can .

locked doors and silent walls when love is not a guest .
But we embrace what can’t be known ,
Gods love and joy and peacefulness

— The End —