Humallun musiikista, suloisista juomista,
ihmismassan päämäärättömästä liikkeestä
Ajautuen jonnekin mieleni ulottumattomiin
Pehmeästi, kuin vahingossa
Liveten ulos harkintakyvystäni
Ulos mukavuusalueeltani, ilman vastalauseita
Ulos tahmealta lattialta
Ulos parvekkeelle tuntemattoman kanssa,
kaupunginosaan, jossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin
Ahmien omaa tiedottomuuttani
Lopulta ulos kurkusta sormien kautta viemäriin
Pää edellä maahan
Eikä se mieli ole kadonnut sillä välin minnekään
Vaikka juoksin sitä karkuun henkeni edestä
Vaikka siinä hetkessä luulin, ettei sitä koskaan ollutkaan
Vaan kaikki oli täysin selvää ja kirkasta

pöydän alla piilossa hipelöintiä
kädet reisiltä hiljalleen ylemmäs
pikimustissa vesissä kirjoitettuja tekstejä
mielensä pahoittamista
mutta sillä tavalla
ettei sitä koskaan ikinä tunnusteta ääneen
paitsi silloin kun mieli on
sakeana väsymyksestä
aiemmin tehdyistä päätelmistä
aiemmin juoduista terävistä
avokämmentä poskeen ja polvet katuun
laastareita ja hyssyttelyä

Tik prie butelio, kuris pusiau išgertas guli netoli sofos
Tik prieblandos šviesoj, kuri užtemdyta griozdiškos muzikos
Tik ten mes visi tampame gražūs, mieli, mylimi
Tik ten suvokus santykių temperalumą yra sunkiau nei ryte