Submit your work, meet writers and drop the ads. Become a member
Julia Anniina Jan 2016
Humallun musiikista, suloisista juomista,
ihmismassan päämäärättömästä liikkeestä
Ajautuen jonnekin mieleni ulottumattomiin
Pehmeästi, kuin vahingossa
Liveten ulos harkintakyvystäni
Ulos mukavuusalueeltani, ilman vastalauseita
Ulos tahmealta lattialta
Ulos parvekkeelle tuntemattoman kanssa,
kaupunginosaan, jossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin
Ahmien omaa tiedottomuuttani
Lopulta ulos kurkusta sormien kautta viemäriin
Pää edellä maahan
Eikä se mieli ole kadonnut sillä välin minnekään
Vaikka juoksin sitä karkuun henkeni edestä
Vaikka siinä hetkessä luulin, ettei sitä koskaan ollutkaan
Vaan kaikki oli täysin selvää ja kirkasta
Julia Anniina May 2016
vähän kuin sokea piste näkökentässä
minulla on yläselässä sellaisia kohtia
joihin on mahdotonta ylettää

nojasin kasvoja käteeni
purren hampaita kevyesti rystysiin
kyynärvarsissa ihottumaa asfaltista
iho kiristyneenä nivelten päälle
leikitellen ajatuksella
miltä tuntuisi kävellä tästä
niityn ja muutaman porttikongin lävitse
istuutua valoisaan olohuoneeseen
häpeänsekaisena viereesi sohvalle
nyppiä hiljaa pikkukiviä pois ruhjeista
antaa sinun kysellä kuulumisia
ääneni murtuen hennosti paikka paikoin
ei vihasta tai pelosta tai mistään niin vahvasta
vaan ehkä hämmennyksestä
sitä kouraisevaa tunnetta kohtaan
ettei minusta ole välttämättä kukaan
välittänyt koskaan niin vilpittömästi
että jaksaisi päivästä toiseen
pidellä sylissä
hetkeksikään hellittämättä
Julia Anniina Apr 2016
kosketa tuosta noin
mieluiten tällä tavalla
hei älä ihan noin kovaa
kun mulle tulee niin helposti mustelmia
niin jos suutelet vaan kaulasta alaspäin
viimeiset viikot ei ole olleet kovin helppoja
monestakin syystä
tuskin ymmärtäisit täysin vaikka kertoisin
taidan olla kokonaan sanomatta
niin ei sitten tarvitse ihmetellä

saan sun olon turvalliseksi, voin luvata
eihän meidän edes tarvitse lähteä minnekään
täällä on kaikki mitä tarvitaan
tuskin haluat mitään ylimääräisiä uteluita
pidetään vähän matalampaa profiilia
eihän se kellekään muulle kuulu
voidaan vaikka teeskennellä ettei tunneta ollenkaan
pidetään asiat simppeleinä
ei tehdä niistä vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla
Julia Anniina Mar 2016
Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla
Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään
Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot
Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa
Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan
ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia
Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen,
eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa
Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa
Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta,
joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi
Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki
Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille
Julia Anniina May 2016
pöydän alla piilossa hipelöintiä
kädet reisiltä hiljalleen ylemmäs
pikimustissa vesissä kirjoitettuja tekstejä
mielensä pahoittamista
mutta sillä tavalla
ettei sitä koskaan ikinä tunnusteta ääneen
paitsi silloin kun mieli on
sakeana väsymyksestä
aiemmin tehdyistä päätelmistä
aiemmin juoduista terävistä
avokämmentä poskeen ja polvet katuun
laastareita ja hyssyttelyä
Julia Anniina May 2016
vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita
piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta
metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin
muistan ilman pienintäkään epäilystä
että noiden harjujen takana
umpeen kasvaneiden polkujen päässä
niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta
on kallioisia rantoja
bensalta ja nuotioilta tuoksuvia
sameavetisiä lampia
nokkosia polttamassa jalansyrjiä

näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia
että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa
nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan
mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan
pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan
havahtumaan jostakin sellaisesta
joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään
olen varma, että unohtamisen myötä
ne unet tulevat harvenemaan
muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi
(siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan
jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä)
ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti
lakkaavat kokonaan olemasta
Julia Anniina Apr 2016
pompin tasajalkaa niin kauan
että polte silmien takana
laantuu
kipuilevat ajatukset
eivät kuulu
sellaisiin lämpimiin aamupäiviin
joina savu tahrii sormenpäät
ja parvekkeen laseista
hohkaa hitaasti
aavistus kesästä

kolmannen paikkeilla
hengitys alkaa kulkemaan
lähes vaivatta
vaikka tunnut vieläkin
vaimeana
painona nivelten päällä
tahmeana suupielissä
hassua
kuinka helposti voi
kuvitella ettei huomenna
pidäkään olla jossakin
aivan niin aikaisin
vähän kuin rakentaisi
peitoista majan itselleen
paksujen kankaiden läpi
kaikki tuntuu vain
hellinä kolauksina
eikä hyökyvinä aaltoina

— The End —