rystyset ruvella pakkasesta
anelin anteeksiantoa toistakymmentä kertaa
jää hetkeksi kerrallaan
päiväksi tai viikoksi
siihen asti kunnes tulee kesä
olisihan se vähän tylsää
ilman sua roikkumassa ovensuussa
tupakka vinossa huulilla
ja se vasta vihlaiseekin
jos ei halua kolhiintua edes hieman

sopivasti sotkuiset silmät
paloa sormenpäissäsi
ei harmaata täyttämässä välejä
vain korkeita huippuja tai mutaisia pohjia
joko lähdetään
mennään maantielle juoksemaan
huudetaan elämälle tai siitä johtuen
reput täynnä sähikäisiä ja pikaruokaa
pientareet keltaisinaan voikukista
maailma kaksinkerroin edessämme