Humallun musiikista, suloisista juomista,
ihmismassan päämäärättömästä liikkeestä
Ajautuen jonnekin mieleni ulottumattomiin
Pehmeästi, kuin vahingossa
Liveten ulos harkintakyvystäni
Ulos mukavuusalueeltani, ilman vastalauseita
Ulos tahmealta lattialta
Ulos parvekkeelle tuntemattoman kanssa,
kaupunginosaan, jossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin
Ahmien omaa tiedottomuuttani
Lopulta ulos kurkusta sormien kautta viemäriin
Pää edellä maahan
Eikä se mieli ole kadonnut sillä välin minnekään
Vaikka juoksin sitä karkuun henkeni edestä
Vaikka siinä hetkessä luulin, ettei sitä koskaan ollutkaan
Vaan kaikki oli täysin selvää ja kirkasta

äkkiä karkuun nyt heti jonnekin piiloon
niin ettet varmasti tule löydetyksi ajoissa
ei se johdu sinusta eikä välttämättä minustakaan
aina voi syyttää olosuhteita tai vuodenaikaa
valonpuutetta ajanpuutetta tilanpuutetta
suorituspaineita päänsärkyä painajaisunia
tekosyitä olla yksin tai muussa seurassa
kelläpä ei niitä olisi

huijaa minua niin saan huijata takaisin
nosta hajareisin syliisi
voin suudella niskasi märäksi
letittää tukkasi ja peitellä kevyesti sänkyyn
voidaan jutella toistemme suut täyteen
lohdullisia mutta pintapuolisia lauseita
pelkästä puhumisen ilosta
yön pikkutunneilla ja mieluiten silloin
kun molemmat kaipaisivat jonkun aivan toisen kosketusta