Submit your work, meet writers and drop the ads. Become a member
Julia Anniina Mar 2016
pidätän hengitystä
kunnes tunto katoaa raajoista
yritän pitää sormia huulilla ja vislata
tai nielaista sata kertaa peräkkäin
on niin pitkästyttävää
että huvittaisi työntää silmät pään sisälle
vastapäisessä talossa soi musiikki
tuttu melodia kimpoilee vasten betoniseiniä
vääristyy, muuttuu välissä lujemmaksi
nuori tyttö roikkuu puoliksi parvekkeen ulkopuolella
jalat kaiteen ensimmäisellä askelmalla
syljeskelee parkkipaikalla huutavien päälle

enkä mieti sinua, en varmasti
vaikka äänesi veitsenterävä kaiku
koittaisi hukuttaa kaiken muun alleen

uhmakkaana, määrätietoisena
revin sängystä pois kosteat lakanat
pinoan siististi tilalle kaikki vaatekappaleeni
kaikki ne, joita olet joskus kehunut
sen kutittavan villapaidan ja hiertävät alusvaatteet
ihonmyötäisen mekon ja varpaista puristavat kengät
ja poltan niistä jokaisen
mitä sitä turhaan kiintymään
Julia Anniina May 2016
rystyset ruvella pakkasesta
anelin anteeksiantoa toistakymmentä kertaa
jää hetkeksi kerrallaan
päiväksi tai viikoksi
siihen asti kunnes tulee kesä
olisihan se vähän tylsää
ilman sua roikkumassa ovensuussa
tupakka vinossa huulilla
ja se vasta vihlaiseekin
jos ei halua kolhiintua edes hieman

sopivasti sotkuiset silmät
paloa sormenpäissäsi
ei harmaata täyttämässä välejä
vain korkeita huippuja tai mutaisia pohjia
joko lähdetään
mennään maantielle juoksemaan
huudetaan elämälle tai siitä johtuen
reput täynnä sähikäisiä ja pikaruokaa
pientareet keltaisinaan voikukista
maailma kaksinkerroin edessämme

— The End —