Submit your work, meet writers and drop the ads. Become a member
Julia Anniina May 2016
Johdatat meitä läpi kapeiden portaikkojen, poikki kaltevien askelmien, jotka saattavat pettää niille astuessa
Puiden reunustamille kujille, joilla luonto tuntuu tukahtuvan omaan vihreyteensä ja kesäyön hämärään
Läpi ihmismassan, jolla on päällään kimaltavia mekkoja ja suussaan kieliä, joita en täysin ymmärrä
Paikkoihin maanpinnan alapuolelle, jotka ovat nekin laitojaan myöten täynnä
Vietämme niissä hetken kerrallaan, muiden ympäröimänä mutta silti kovin kahden
Halusit eksyä meihin ja siihen iltaan, enkä minäkään uskalla toivoa mitään muuta
Pian kätesi hivuttautuu omaani ja olemme taas ulkona
Pysähdymme katselemaan, kuinka horisontin takaa alkaa päivä nousta heti kahden jälkeen
Korkeiden rakennusten estäessä merituulen pääsyn keuhkoihin ja takin sisään
Julia Anniina Apr 2016
punertavien valojen liukuessa
yläpuolellamme, vartaloillamme
hämärtäen kaiken muun ympäriltä
heilautat hiuksiasi puolelta toiselle
hampaasi välähtävät hymyillessä
kuin leijona
valmiina hyökkäämään
yleensä puraiset jos joku tulee liian lähelle
mutta silloin halusit minun
istuvan kasvoillesi koko painollani
ja olit jotenkin niin
lähellä, elossa, konkreettinen
että paloin halusta lipsauttaa
kuinka saatan olla *rakast

— The End —