rystyset ruvella pakkasesta anelin anteeksiantoa toistakymmentä kertaa jää hetkeksi kerrallaan päiväksi tai viikoksi siihen asti kunnes tulee kesä olisihan se vähän tylsää ilman sua roikkumassa ovensuussa tupakka vinossa huulilla ja se vasta vihlaiseekin jos ei halua kolhiintua edes hieman
sopivasti sotkuiset silmät paloa sormenpäissäsi ei harmaata täyttämässä välejä vain korkeita huippuja tai mutaisia pohjia joko lähdetään mennään maantielle juoksemaan huudetaan elämälle tai siitä johtuen reput täynnä sähikäisiä ja pikaruokaa pientareet keltaisinaan voikukista maailma kaksinkerroin edessämme