pompin tasajalkaa niin kauan
että polte silmien takana
laantuu
kipuilevat ajatukset
eivät kuulu
sellaisiin lämpimiin aamupäiviin
joina savu tahrii sormenpäät
ja parvekkeen laseista
hohkaa hitaasti
aavistus kesästä

kolmannen paikkeilla
hengitys alkaa kulkemaan
lähes vaivatta
vaikka tunnut vieläkin
vaimeana
painona nivelten päällä
tahmeana suupielissä
hassua
kuinka helposti voi
kuvitella ettei huomenna
pidäkään olla jossakin
aivan niin aikaisin
vähän kuin rakentaisi
peitoista majan itselleen
paksujen kankaiden läpi
kaikki tuntuu vain
hellinä kolauksina
eikä hyökyvinä aaltoina