aamut ovat harmaita ja raukeita iltapäivät kelmeitä ja sotkuisia istun tukevasti aloillani mutkalla sohvannurkassa on pidettävä kiinni polvista jollen halua tuntea tippuvani
kerrot avaruudesta ja viidakoista kuinka haluaisit parvisängyn ja köynnöskasveja katonrajaan riittäisi pelkästään se jos olisi syvä kylpyamme ja aina tuoretta kahvia
taitan pääni selkänojalle nojaat hieman lähemmäs helähdät nauramaan puren hampaitani yhteen ulkona on alkanut hämärtää mutta sätkäsi palaa edelleen nämä ovat jäähyväiset ja sydämeni laukkaa kuin varsalauma