puhukaa, puhukaa, puhukaa ja mitä enemmän puhutaan, sitä enemmän tunnen itseni täysin keskinkertaiseksi muistittehan istua selkä suorana? jos välttelette muiden katsetta, teitä saatetaan pitää epäilyttävänä* sanot mun nimen pehmeästi ja kahdella uulla hymyillen viekkaasti, sitä hymyä, joka antaa ymmärtää, että yllytettäessä tekisit mitä vain, kenelle vain tarvitsisi vain pyytää, niin ottaisit lähelle ahtautuisit viereeni sille pienelle siivulle parveketta jonne sade ei yllä naureskellen alakuloisena sille, että syksy vyöryy ylitse, vaikka kuinka tahtoisi estää