ihminen on omalle minälleen susi
ja jos ajatukselle antaa pikkusormen
se todellakin vie koko kehon
eikä sitä paranna kymmenen haukkua tai sata kehua
jos itse huutaa lakkaamatta niiden päälle
rakentaa perusteet juoksuhiekkaan
tekee turvapaikan jostakin kovin petollisesta
muiden huomaamatta tai kirkkain silmin valehdellen
kusettaa kuitenkin vain itseään

onhan sen pakko vaikuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen
tuosta noin vain, kertaheitolla
jos vain olet tuosta vähän kapeampi
tuosta hieman kevyempi
linnunluinen ja teräväpolvinen

mittasuhteet vääristyvät mittoja tuijottamalla
ravaamalla asuntonsa portaita ylös alas ylös
se vaati uhrauksia
mutta kyllä ne kaikki luvut muistaa ulkoa
taulukot ja tuoteselosteet, edelleen
vihreää teetä ja laksatiiveja
sitten vielä kerran

mutta onni onnettomuudessa;
fyysistä itseään on mahdoton lähteä karkuun
voit juosta maailman ääriin asti
ja silti perille päästyäsi
olet edelleen sinä, omissa nahoissasi
mieltä, ihoa, sisuskaluja myöten
keho kestää uskomattomia asioita
kestää läpi avannon pintajään ja lapsuuden vesirokon
tervan ja vatsalaukkua polttavan putken
loppumattomien lihassärkyjen
viikkotolkulla lavuaarin yllä kakomisen
aina vain kasvattaen arpea ruhjeisiin
haalistaen verenpurkaumat
jotta voisit juosta, tanssia, naida
kiivetä vuorille tai vaikka hitto soikoon puuhun
ei se siitä sen kummemmaksi muutu
vaikka sinua olisi olemassa
kolmasosan vähemmän

aamut ovat harmaita ja raukeita
iltapäivät kelmeitä ja sotkuisia
istun tukevasti aloillani
mutkalla sohvannurkassa
on pidettävä kiinni polvista
jollen halua tuntea tippuvani

kerrot avaruudesta ja viidakoista
kuinka haluaisit parvisängyn
ja köynnöskasveja katonrajaan
riittäisi pelkästään se
jos olisi syvä kylpyamme
ja aina tuoretta kahvia

taitan pääni selkänojalle
nojaat hieman lähemmäs
helähdät nauramaan
puren hampaitani yhteen
ulkona on alkanut hämärtää
mutta sätkäsi palaa edelleen
nämä ovat jäähyväiset
ja sydämeni laukkaa kuin varsalauma

puhukaa, puhukaa, puhukaa
ja mitä enemmän puhutaan,
sitä enemmän tunnen itseni täysin keskinkertaiseksi
muistittehan istua selkä suorana?
jos välttelette muiden katsetta,
teitä saatetaan pitää epäilyttävänä*
sanot mun nimen pehmeästi ja kahdella uulla
hymyillen viekkaasti,
sitä hymyä, joka antaa ymmärtää,
että yllytettäessä tekisit mitä vain, kenelle vain
tarvitsisi vain pyytää, niin ottaisit lähelle
ahtautuisit viereeni sille pienelle siivulle parveketta jonne sade ei yllä
naureskellen alakuloisena sille,
että syksy vyöryy ylitse, vaikka kuinka tahtoisi estää

hyvää syntymäpäivää

Istut siinä alusvaatteisillasi, tukka sotkussa,
kertoen huonoja vitsejä
Korkeista ikkunoista heijastuu sisään kalpeaa valoa
joka piirtää esiin hymykuoppasi,
suonet kämmenselissäsi
kerran näin kun kotka nappasi mukaansa pihalla juoksevan koiran
mutta oikeastaan en jaksaisi puhua enää kuolemasta
joten olemme molemmat hiljaa

keskustaan vievällä tiellä katusoittaja soittaa rolling stonesia
kolmatta tuntia putkeen ja mä
olen kävellyt monesti siitä ohi miettien
pitäisikö antaa sille kaikki taskussa pyörivät pikkuhilut
en mä niillä kuitenkaan osaa mitään tehdä
ja se seisoo siellä
melkein vain niitä varten

vaihetaan lamput punaisiksi ja tehään tästä bordelli
lentoliput klikkauksen päässä
kaikki yhen klikkauksen päässä

Johdatat meitä läpi kapeiden portaikkojen, poikki kaltevien askelmien, jotka saattavat pettää niille astuessa
Puiden reunustamille kujille, joilla luonto tuntuu tukahtuvan omaan vihreyteensä ja kesäyön hämärään
Läpi ihmismassan, jolla on päällään kimaltavia mekkoja ja suussaan kieliä, joita en täysin ymmärrä
Paikkoihin maanpinnan alapuolelle, jotka ovat nekin laitojaan myöten täynnä
Vietämme niissä hetken kerrallaan, muiden ympäröimänä mutta silti kovin kahden
Halusit eksyä meihin ja siihen iltaan, enkä minäkään uskalla toivoa mitään muuta
Pian kätesi hivuttautuu omaani ja olemme taas ulkona
Pysähdymme katselemaan, kuinka horisontin takaa alkaa päivä nousta heti kahden jälkeen
Korkeiden rakennusten estäessä merituulen pääsyn keuhkoihin ja takin sisään

pompin tasajalkaa niin kauan
että polte silmien takana
laantuu
kipuilevat ajatukset
eivät kuulu
sellaisiin lämpimiin aamupäiviin
joina savu tahrii sormenpäät
ja parvekkeen laseista
hohkaa hitaasti
aavistus kesästä

kolmannen paikkeilla
hengitys alkaa kulkemaan
lähes vaivatta
vaikka tunnut vieläkin
vaimeana
painona nivelten päällä
tahmeana suupielissä
hassua
kuinka helposti voi
kuvitella ettei huomenna
pidäkään olla jossakin
aivan niin aikaisin
vähän kuin rakentaisi
peitoista majan itselleen
paksujen kankaiden läpi
kaikki tuntuu vain
hellinä kolauksina
eikä hyökyvinä aaltoina

pöydän alla piilossa hipelöintiä
kädet reisiltä hiljalleen ylemmäs
pikimustissa vesissä kirjoitettuja tekstejä
mielensä pahoittamista
mutta sillä tavalla
ettei sitä koskaan ikinä tunnusteta ääneen
paitsi silloin kun mieli on
sakeana väsymyksestä
aiemmin tehdyistä päätelmistä
aiemmin juoduista terävistä
avokämmentä poskeen ja polvet katuun
laastareita ja hyssyttelyä

Istuin pelkääjän paikalla, jalat syliin nostettuina, jotta varpaista ei katoaisi tunto.
Oli yksi vuoden kylmimmistä päivistä. Talvi oli tullut myöhemmin kuin minään aikaisempana vuotena, mutta ottanut yhden yön aikana loppukirin, ja upottanut kaupungit muutamassa tunnissa paksun lumikerroksen alle.
Ilmastointi puhalsi haaleasti päällemme, välillä katkonaisesti, välillä tasaisesti huristen.
Nukahdin ehkä jossakin vaiheessa, pää nuokkuen selkänojaa vasten.
Sujautit toisen kätesi takkini alle lämmitelläksesi. Kaksitoista viikkoa on pitkä aika, sanoit hiljaa, nostamatta katsetta tiestä. Ikkunasta näkyi metsänvarteen maamerkiksi rakennettu, nyt harmaaseen ja valkeaan peittynyt panssarivaunu.

Kolme kuukautta myöhemmin helle seisoi painostavana talojen välissä ja katukiveyksillä, saaden paidan liimaantumaan märkänä kiinni selkään. Tuon lisäksi juuri mikään muu ei ollut muuttunut.  
Et ollut vielä korjannut auton ilmastointia, ja sisätilaan putoili kanavia pitkin kukkivien puiden silmuja. En vaivautunut kysymään, minne olimme menossa, tai kuinka kauan sinne kestäisi ajaa. Mitä kauniimpi sää, sen hauskempaa oli painaa jalkaa lujemmin polkimelle, tapasit sanoa.
Rullasin puoleiseni ikkunan auki, ja lepuutin hetken kättäni sen reunalla.

Nurmikko on tummanvihreää ja kylmästä karheaa
Sen alla on kilometreittäin multaa,
tupakantumppeja, kuolleita eläimiä
Aurinko on painunut hetki sitten puiden taakse
niiden välistä juoksee rusakko meitä kohti
Hengityksesi on lämmintä ja kosteaa korvani vieressä
Paleltaako, kysyt,
kun painat huulesi käsiäni vasten
Pidät tiukasti niskastani kiinni,
vielä tiukemmin hiuksistani
ja katsot suoraan silmiin kun lyöt

syyskuun puoliväli kipristeli poskillasi
takinkauluksessa takahampaissa
pöllytti tukkasi pois hupun sisältä irti palmikolta
menin punahehkuiseksi
liukkaaksi kuin koripallokentän jäät
nauroit kovaa ja minä mukana
niin vapaasti
että vähemmän tietävän silmissä
se olisi vaikuttanut hulluudelta

Minulla on väsyneitä aamuja tasan yhtä monta,
Niitä joina sade ei riko lammikoiden pintaa, mutta tuntuu kosteana sumuna kasvoilla
enkä saa itseäni hereille ennen iltapäivää
ja silloin on jo liian myöhä nousta sängystä ollenkaan

Muttei ne aamut katoa minnekään vaikkei niistä puhuttaisi,
vaan tilalle tulee punertavia ja suolalta maistuvia iltoja,
joina viini kannetaan väkisin huulille asti
ja se potkaisee kovaa ja kipeästi suoraan palleaan

As I've told millions of times
she somehow always managed to be there
When my eyes were sore to touch from constant sobbing,
or when it was the best day of my whole life
and all I wanted to do was swallow the world without guilt
She was flirty, refreshing and ever so sparkly
Filled me up from the bottom of my guts till the tip of my tongue,
tingled me till I was shivering
and petted me till I got to finally fall asleep
So before anyone could steal her away from me
I collected all the glasses I could find
poured them full
and drank her up real fast

miettiä jo etukäteen mikä sotku tästä taas syntyykään
tiedostaa se jatkuvasti ärsyttävänä kaiherruksena
mutta jossakin vaiheessa kieltäytyä palaamasta asiaan
ihastua loputtoman paljon ja aina vain uudestaan
ihmisiin joiden nimet menevät korvista ohi
jotka kykenivät hetken viihdyttämään olemassaolollaan
mutta joiden sanoja ei jaksa muistaa myöhemmin
aina on joku notkumassa tiskillä valmiina tarjoamaan
joku huutamassa perään että sulla on niin kivat reidet
selitellä muille että se oli vain heikko hetki
kunhan vitsailtiin ja pidettiin hauskaa
tuntea ylipäätään tarvetta selittelylle
olla jälkeenpäin selittämättömällä umpisolmulla
koettaa pitää asiat järkevissä mittasuhteissa
mutta tuntea pistelevää katumusta viikkotolkulla
ymmärtää rikkoneensa joitakin hyvin hauraita lupauksia
silti päästä pälkähästä ilman sen suurempia seuraamuksia
olla siksi ottamatta täyttä vastuuta itselleen
jos ei nyt niin tuskin seuraavallakaan kerralla

pyysin kauniisti
työntäisit sormet syvemmälle
kaivaisit ulos sen pelon
jota olen itse yrittänyt saada ulos
jokaisen lauseen myötä
varoen läikkymästä päällesi

lamauttava kipu
jossakin rintakehän seudulla
valmiina lainehtimaan yli
ehkä sussa ei ole sitä järjen ääntä
tai sitten halusin leikitellä tulella

nyt, mene kauemmas
koska olen metsäpalo
ja saatan tarttua takinkauluksiisi
ensimmäisen tuulenvireen käydessä

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita
piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta
metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin
muistan ilman pienintäkään epäilystä
että noiden harjujen takana
umpeen kasvaneiden polkujen päässä
niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta
on kallioisia rantoja
bensalta ja nuotioilta tuoksuvia
sameavetisiä lampia
nokkosia polttamassa jalansyrjiä

näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia
että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa
nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan
mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan
pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan
havahtumaan jostakin sellaisesta
joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään
olen varma, että unohtamisen myötä
ne unet tulevat harvenemaan
muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi
(siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan
jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä)
ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti
lakkaavat kokonaan olemasta

vähän kuin sokea piste näkökentässä
minulla on yläselässä sellaisia kohtia
joihin on mahdotonta ylettää

nojasin kasvoja käteeni
purren hampaita kevyesti rystysiin
kyynärvarsissa ihottumaa asfaltista
iho kiristyneenä nivelten päälle
leikitellen ajatuksella
miltä tuntuisi kävellä tästä
niityn ja muutaman porttikongin lävitse
istuutua valoisaan olohuoneeseen
häpeänsekaisena viereesi sohvalle
nyppiä hiljaa pikkukiviä pois ruhjeista
antaa sinun kysellä kuulumisia
ääneni murtuen hennosti paikka paikoin
ei vihasta tai pelosta tai mistään niin vahvasta
vaan ehkä hämmennyksestä
sitä kouraisevaa tunnetta kohtaan
ettei minusta ole välttämättä kukaan
välittänyt koskaan niin vilpittömästi
että jaksaisi päivästä toiseen
pidellä sylissä
hetkeksikään hellittämättä

loskaisena tiistai-iltana käännän sätkän asemalla
ja mietin
miks vitussa mä maksan näin paljon lähijunasta

Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla
Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään
Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot
Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa
Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan
ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia
Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen,
eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa
Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa
Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta,
joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi
Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki
Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille

Kävelen ohi muurin päälle kiivenneen poikajoukkion
Heillä on ylös käärityt housunlahkeet
rikkinäiset kengät
vaniljalta tuoksuvia sikareita
reput täynnä kolisevia tölkkejä
Kaiuttimista soi sama kappale
jota kuuntelin viime kesänä
kun taivas oli tummennut mustelman väriseksi
ja onnellisuus tuntui kylmänä hikenä paidan alla
vaikka myöhästyin viimeisestä linja-autosta
Kotiin tullessa piti piilotella naurua äänessä
vaikka isäkin oli juonut sinä iltana

Makaan selälläni, roikotan päätä reunan yli
Vaiti, liikkumatta, jottei hetki särkyisi
Veri kivistää päätä ja sormenpäistä katoaa tunto
Ilta heijastaa seinälle lainehtivia kuvioita
Pakko olla elossa
Pakko olla elossa vielä hetki
Sillä pian tulee öitä, jolloin pimeä ei ole läpitunkematonta
Jolloin metsänrajaan laskeutuu paksu kerros sumua,
katulamppujen valokiilat kuhisevat hyönteisiä
ja askeleet ovat äänettömiä kuivilla teillä

Sellaisena yönä kastaudun viileävetiseen satama-altaaseen
Uin vaivattomasti, kevein vedoin
Ihmeissäni siitä, että kaiken raivon
vatsakipujen
nielaistujen sanojen jälkeen
minuun ei jäänyt pyörremyrskyjä tai tyhjiä kohtia
Ei edes surumielisyyttä
Vaan aluillaan oleva tunne siitä,
että jotakin odottaa kulman takana

Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa,
että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri
se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan
(sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta
tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä)
Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa
joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa
ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia
Tuoksut savulta ja lämmöltä
etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä,
kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten

Lähtiessäni jätän ikkunan auki,
ja sinut puoliuneen
Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat
ja samalla sisälle tulee myös lumisade
havahduttaen sinut kohinallaan unesta
Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta

Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän,
että on helmikuu
Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi
tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta
ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani

Humallun musiikista, suloisista juomista,
ihmismassan päämäärättömästä liikkeestä
Ajautuen jonnekin mieleni ulottumattomiin
Pehmeästi, kuin vahingossa
Liveten ulos harkintakyvystäni
Ulos mukavuusalueeltani, ilman vastalauseita
Ulos tahmealta lattialta
Ulos parvekkeelle tuntemattoman kanssa,
kaupunginosaan, jossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin
Ahmien omaa tiedottomuuttani
Lopulta ulos kurkusta sormien kautta viemäriin
Pää edellä maahan
Eikä se mieli ole kadonnut sillä välin minnekään
Vaikka juoksin sitä karkuun henkeni edestä
Vaikka siinä hetkessä luulin, ettei sitä koskaan ollutkaan
Vaan kaikki oli täysin selvää ja kirkasta

aurinko paistoi päidemme takaa
viistosti, matalalta, just silleen oikeassa kulmassa
taittoi päähäsi kultaisen kruunun
ystäviesi suihin hammastahnan ja tupakat
varmat kädenpuristukset
pitkät jalat kuin ajokoirilla
halun juosta pakoon kaaosta
this is england ja meillä on kaikki mahdollisuudet
suljetut rajat ja poltetut pellot
kunhan pidät aina ristiä kaulassa
vaatteiden alla jotakin kaunista ja pitsistä

Kärsimättömyys nuolee hitain vedoin pitkin sisäreisiä
Pitäisi tehdä ja mennä ja elää keuhkot puhki
Pistää pakka sekaisin
Rakastaa pidempään kuin yhden illan ajan
Olla lähtemättä heti aamusta
Herättää suudelmilla ja viistämällä sormilla kyljen ääriviivaa
Vaikka sata pelokasta hiirtä juoksisi verisuonissa
Vaikka sydän hakkaisi korvissa asti

Mutta siinä vaiheessa kun opettelin vastaamaan kyllä,
unohdinko, kuinka sanotaan ei

punertavien valojen liukuessa
yläpuolellamme, vartaloillamme
hämärtäen kaiken muun ympäriltä
heilautat hiuksiasi puolelta toiselle
hampaasi välähtävät hymyillessä
kuin leijona
valmiina hyökkäämään
yleensä puraiset jos joku tulee liian lähelle
mutta silloin halusit minun
istuvan kasvoillesi koko painollani
ja olit jotenkin niin
lähellä, elossa, konkreettinen
että paloin halusta lipsauttaa
kuinka saatan olla *rakast

Jotenkin halusin hetkeksi unohtaa epäkohdat, häiriötekijät
Painaa pois mielestä
Jopa ne kaikkein kipeimmät ja vaikeimmat
Edes yhden illan ajaksi
Keskittyä karjumaan keuhkojeni pohjalta asti rakastavani
Mennä perässä miettimättä kahta kertaa
Katsoa toisaalle, kun joku vetäisee käsiaseen takkinsa alta
Olla välittämättä, kun maahan tipahtelee tummia pisteitä yskiessä
Kavereitahan tässä ollaan kaikki, eikö

Kuinka mulla onkaan ollut ikävä tätä paikkaa

Sä olet kuin krapula, joka ei tunnu väistyvän
Monen päivän painostava sisäilma, pakoon pyrkivä ajatus mielen perällä
Tai kuin se tiedottomuus,
kun herää auton kyydistä niskat jumissa
moottoritien jylistessä renkaiden alla
Ymmärtämättä hetkeen, miksi meteli on niin kova

Sulle sellainen tiedottomuus on tavoite
Miettimättä muutamaa sekuntia kauempaa
hyökkäät kiinni hetkiin, tilaisuuksiin, kaksinkäsin kuin ne saattaisivat karata
Kuulemma olisi hulluutta jäädä vain paikoilleen
Matkustat aina omin päin, varoituksista huolimatta yksin
Haluat tutustua vieruskaveriin yön yli kestävällä junamatkalla,
testata viehätysvoimaasi tuntemattomiin,
viekoitella itsesi ystäväporukoihin
Palatessasi kerrot, kuinka ihmiset ovat kauniimpia Välimeren toisella puolella,
että olet valmis lähtemään heti uudestaan
Kuuntelen suupielet hymyssä,
pää kallellaan, kuin keskittyisin,
pitäen piikikkäät sanat itselläni
Ehkä sen takia me ei juurikaan enää jutella,
sen takia, etten siedä sitä vilpitöntä iloa äänessäsi
Enkä pysty olemaan miettimättä,
onko pahempi olla ilkeä kerran tahallaan
vai jatkuvasti huomaamattaan

sitä kuvittelee jokaisen hetken olevan jollain tapaa hirveän tärkeä
ja silti käyttää puolet hetkistä jossitteluun, tilanteiden tarkkailuun, vaihtoehtojen punnitsemiseen
haluten ymmärtää, mitä kaikkea on mahdollista tapahtua
mutta silloin pitäisi myös ymmärtää, että mahdollisuuksia on olemassa rajaton määrä
ja jokainen niistä on tasapuolisesti yhtä merkityksellinen tai merkityksetön

huolimattomasti läpiselattu sanakirja, tilastolaskelmia
kaaosteoria, perhosvaikutus
väsyneitä kielikuvia ja käsikirjoituksen puute
öljystä kiiltävät risteykset ja ruuhkaiset liikennevalot,
joiden takia myöhästyt junasta, jonka takia hyppäät seuraavaan
joka myöhästyy raiteella juoksevan peuran vuoksi
ja perille päästyäsi alkaa satamaan
hiukset liimautuvat otsallesi ja nyit huppua tiukemmin silmille
kiihdytät vauhtia puolijuoksuksi, jotta ehtisit sisälle ennen kuin kastut läpimäräksi
ja väistellessäsi vedestä tulvivia katuojia
unohdat väistää kaikkia muita
ja pam,
niin syntyy kolari valtatiellä

Minä en ole yhtäkuin paidan- tai hameenhelman pituus
tai seksikumppaneiden määrä
Hetkittäinen rohkeus ei määritä minua,
eikä hetki kun henki salpautuu kassajonossa
Se ei kerro mitään jos väistän katseellani, annan sen kulkeutua ohitsesi
Tai se, jos pysyn nauramatta tuijotuskilpailussa

En halua koskaan uskotella tuntevani sinut paremmin kuin sinä tunnet itsesi,
mutta sinä olet enemmän kuin särkyvä ääni puhelimessa,
enemmän kuin humalassa hoipertelu rappukäytävässä,
enemmän mitä isäsi sanoo sinun olevan, enemmän mitä äitisi odottaa sinulta
Turhaan olet niin ankara itsellesi,
jos suutelet väärää tyyppiä kotibileissä
jos kätesi tärisevät niin pahasti ettet pysty piirtämään suoraa viivaa,
ja läikytät kahvia uudelle paidalle
*Se peseytyy pois

kosketa tuosta noin
mieluiten tällä tavalla
hei älä ihan noin kovaa
kun mulle tulee niin helposti mustelmia
niin jos suutelet vaan kaulasta alaspäin
viimeiset viikot ei ole olleet kovin helppoja
monestakin syystä
tuskin ymmärtäisit täysin vaikka kertoisin
taidan olla kokonaan sanomatta
niin ei sitten tarvitse ihmetellä

saan sun olon turvalliseksi, voin luvata
eihän meidän edes tarvitse lähteä minnekään
täällä on kaikki mitä tarvitaan
tuskin haluat mitään ylimääräisiä uteluita
pidetään vähän matalampaa profiilia
eihän se kellekään muulle kuulu
voidaan vaikka teeskennellä ettei tunneta ollenkaan
pidetään asiat simppeleinä
ei tehdä niistä vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla

pidätän hengitystä
kunnes tunto katoaa raajoista
yritän pitää sormia huulilla ja vislata
tai nielaista sata kertaa peräkkäin
on niin pitkästyttävää
että huvittaisi työntää silmät pään sisälle
vastapäisessä talossa soi musiikki
tuttu melodia kimpoilee vasten betoniseiniä
vääristyy, muuttuu välissä lujemmaksi
nuori tyttö roikkuu puoliksi parvekkeen ulkopuolella
jalat kaiteen ensimmäisellä askelmalla
syljeskelee parkkipaikalla huutavien päälle

enkä mieti sinua, en varmasti
vaikka äänesi veitsenterävä kaiku
koittaisi hukuttaa kaiken muun alleen

uhmakkaana, määrätietoisena
revin sängystä pois kosteat lakanat
pinoan siististi tilalle kaikki vaatekappaleeni
kaikki ne, joita olet joskus kehunut
sen kutittavan villapaidan ja hiertävät alusvaatteet
ihonmyötäisen mekon ja varpaista puristavat kengät
ja poltan niistä jokaisen
mitä sitä turhaan kiintymään

Katkean, takeltelen
Kuin olisin kolauttanut pääni ja hetkeksi unohtanut kuinka olla
Silmiä räpäyttäessä kadotan oikean kohdan,
nikottelen ja hämäännyn
En osaa hahmottaa missä sinun ajatuksesi loppuu ja missä omani alkaa
Johdattelet hienovarhaisesti harhaan, puhut pääni pyörryksiin
Et koskaan lopeta, vaikene, edes hetkeksi,
vaikka olen ahdettu niin täyteen sanoja, etten voi ottaa sisääni enää yhtäkään
Ja jollain tapaa teet sen niin ovelasti,
niin leveästi hymyillen,
pidellen kaikkia lankoja keveästi käsissäsi
Saaden minut uskomaan,
että äänessä olinkin kokoajan minä

It seems so that we've found out that God
is a woman with a long neck and golden hair
She was softer bendier smoother around the edges than anyone else before
That's why I would call what I did with her a privilege, a pilgrimage
more than a divine service

Pyöreässä pöydässä vieressäni istuu kouluikäinen tyttö
Lukee opasta kissankasvatuksesta
Hitaasti, huolellisesti, kuljettaa sormea sivun pintaa pitkin edetessään
Kuvia pehmoisista polkuanturoista
Jäntevistä viiksistä
Toisessa kerroksessa remontoidaan
Rakenteet tärisevät levottomasti
Minä täytän reppuni runoilla
Sullon sen täyteen hädissään viliseviä sanoja
Pidän hengityksen tasaisena ja duurissa
Venyttelen niin että nivelet rutisevat
Hirveää meteliä
Tyttö katsoo kummasti
Nousee pöydästä maidonvalkoiset hampaat vilkkuen
Hyllyjen välistä kuuluu mau’untaa

mimmit värjöttelee kadulla pienissä mekoissaan
kusettaa, mutta tällä reissulla ei ehdi
sisään, ulos
lyö käteen taskussa rutistuneita seteleitä
katoaa muodottomaan väkijoukkoon
                        ole hyvä, pyydä tuntematonta kahville
                        beibi olisko sulla tarjota tulta

Pouta oli lientynyt harmaaksi liejuksi ojanpohjille ja taivas ryöpytti vettä kaksi harmaata viikkoa putkeen
Ripustin matot kuivumaan parvekkeelle tuolien selkänojille mutta mun pesukone taisi olla jotenkin rikki kun ne kastelivat lattian likomäräksi yön aikana
Vähän niin kuin skidinä kun halusin täyttää koko pesuhuoneen vedellä ja ihmettelin kun vanhemmat ei antaneet
Eikä nuo olleet mitään takaumia siitä kun mut pistettiin soittamaan hätänumeroon kun ne halusivat työnnellä toisiaan portaista alas
Musta olisi vaan ollut tosi kätevää jos meillä olisi aina ollut uimahalli käytettävissä

Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet
Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa
Karataan kikatellen vessaan pussailemaan
Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä
niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista
vaikka vatsaa ja poskia kivistää
Joku heittää leksaa viereisessä kopissa
tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan
Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä

Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta
meistä puhumattakaan
Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen
Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita
Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava
juuri tässä nimenomaisessa puistossa
kun äänesi on humalasta hutera
sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle
Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin
Tämä on täsmälleen sellainen tarina
(saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)

Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä.

Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen.
Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi.

Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti.

Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.

onkohan se
ahdistavaa vai imartelevaa
että susta on kirjoitettu kymmenen tuhatta tarinaa
joita et saa koskaan nähdä
tai että sun vuoksi
on kaadettu kymmenen tuhatta drinkkiä
vatsaan maahan tai viemäriin
ei se varmaan ole kumpaakaan
korkeintaan julkaisukelvotonta
typeriä juttuja
niin kuin sormet nielussa
tahallaan
kunnes mitään ei tule enää ulos
tänään on pidettävä välipäivä

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu.
Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

äkkiä karkuun nyt heti jonnekin piiloon
niin ettet varmasti tule löydetyksi ajoissa
ei se johdu sinusta eikä välttämättä minustakaan
aina voi syyttää olosuhteita tai vuodenaikaa
valonpuutetta ajanpuutetta tilanpuutetta
suorituspaineita päänsärkyä painajaisunia
tekosyitä olla yksin tai muussa seurassa
kelläpä ei niitä olisi

huijaa minua niin saan huijata takaisin
nosta hajareisin syliisi
voin suudella niskasi märäksi
letittää tukkasi ja peitellä kevyesti sänkyyn
voidaan jutella toistemme suut täyteen
lohdullisia mutta pintapuolisia lauseita
pelkästä puhumisen ilosta
yön pikkutunneilla ja mieluiten silloin
kun molemmat kaipaisivat jonkun aivan toisen kosketusta