"vasten" poems - Hello Poetry

pidätän hengitystä kunnes tunto katoaa raajoista yritän pitää sormia huulilla ja vislata tai nielaista sata kertaa peräkkäin on niin pitkästyttävää että huvittaisi työntää silmät pään sisälle vastapäisessä talossa soi musiikki tuttu melodia kimpoilee vasten betoniseiniä vääristyy, muuttuu välissä lujemmaksi nuori tyttö roikkuu puoliksi parvekkeen ulkopuolella jalat kaiteen ensimmäisellä askelmalla syljeskelee parkkipaikalla huutavien päälle enkä mieti sinua, en varmasti vaikka äänesi veitsenterävä kaiku koittaisi hukuttaa kaiken muun alleen uhmakkaana, määrätietoisena revin sängystä pois kosteat lakanat pinoan siististi tilalle kaikki vaatekappaleeni kaikki ne, joita olet joskus kehunut sen kutittavan villapaidan ja hiertävät alusvaatteet ihonmyötäisen mekon ja varpaista puristavat kengät ja poltan niistä jokaisen mitä sitä turhaan kiintymään

0

Mar 25, 2016

Mar 25, 2016 at 1:26 PM UTC

julia-anniina

Untitled

pidätän hengitystä kunnes tunto katoaa raajoista yritän pitää sormia huulilla ja vislata tai nielaista sata kertaa peräkkäin on niin pitkästyttävää että huvittaisi työntää silmät pään sisälle vastapäisessä talossa soi musiikki tuttu melodia kimpoilee vasten betoniseiniä vääristyy, muuttuu välissä lujemmaksi nuori tyttö roikkuu puoliksi parvekkeen ulkopuolella jalat kaiteen ensimmäisellä askelmalla syljeskelee parkkipaikalla huutavien päälle enkä mieti sinua, en varmasti vaikka äänesi veitsenterävä kaiku koittaisi hukuttaa kaiken muun alleen uhmakkaana, määrätietoisena revin sängystä pois kosteat lakanat pinoan siististi tilalle kaikki vaatekappaleeni kaikki ne, joita olet joskus kehunut sen kutittavan villapaidan ja hiertävät alusvaatteet ihonmyötäisen mekon ja varpaista puristavat kengät ja poltan niistä jokaisen mitä sitä turhaan kiintymään

23

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

0

May 25, 2016

May 25, 2016 at 12:21 PM UTC

julia-anniina

poutaa, 1

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

25

Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa, että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan (sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä) Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia Tuoksut savulta ja lämmöltä etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä, kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten Lähtiessäni jätän ikkunan auki, ja sinut puoliuneen Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat ja samalla sisälle tulee myös lumisade havahduttaen sinut kohinallaan unesta Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän, että on helmikuu Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani

0

Feb 12, 2016

Feb 12, 2016 at 8:05 AM UTC

julia-anniina

Untitled

Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa, että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan (sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä) Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia Tuoksut savulta ja lämmöltä etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä, kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten Lähtiessäni jätän ikkunan auki, ja sinut puoliuneen Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat ja samalla sisälle tulee myös lumisade havahduttaen sinut kohinallaan unesta Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän, että on helmikuu Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani

22

Istuin pelkääjän paikalla, jalat syliin nostettuina, jotta varpaista ei katoaisi tunto. Oli yksi vuoden kylmimmistä päivistä. Talvi oli tullut myöhemmin kuin minään aikaisempana vuotena, mutta ottanut yhden yön aikana loppukirin, ja upottanut kaupungit muutamassa tunnissa paksun lumikerroksen alle. Ilmastointi puhalsi haaleasti päällemme, välillä katkonaisesti, välillä tasaisesti huristen. Nukahdin ehkä jossakin vaiheessa, pää nuokkuen selkänojaa vasten. Sujautit toisen kätesi takkini alle lämmitelläksesi. Kaksitoista viikkoa on pitkä aika, sanoit hiljaa, nostamatta katsetta tiestä. Ikkunasta näkyi metsänvarteen maamerkiksi rakennettu, nyt harmaaseen ja valkeaan peittynyt panssarivaunu. Kolme kuukautta myöhemmin helle seisoi painostavana talojen välissä ja katukiveyksillä, saaden paidan liimaantumaan märkänä kiinni selkään. Tuon lisäksi juuri mikään muu ei ollut muuttunut. Et ollut vielä korjannut auton ilmastointia, ja sisätilaan putoili kanavia pitkin kukkivien puiden silmuja. En vaivautunut kysymään, minne olimme menossa, tai kuinka kauan sinne kestäisi ajaa. Mitä kauniimpi sää, sen hauskempaa oli painaa jalkaa lujemmin polkimelle, tapasit sanoa. Rullasin puoleiseni ikkunan auki, ja lepuutin hetken kättäni sen reunalla.

0

May 22, 2016

May 22, 2016 at 12:55 PM UTC

julia-anniina

kesäkissa

Istuin pelkääjän paikalla, jalat syliin nostettuina, jotta varpaista ei katoaisi tunto. Oli yksi vuoden kylmimmistä päivistä. Talvi oli tullut myöhemmin kuin minään aikaisempana vuotena, mutta ottanut yhden yön aikana loppukirin, ja upottanut kaupungit muutamassa tunnissa paksun lumikerroksen alle. Ilmastointi puhalsi haaleasti päällemme, välillä katkonaisesti, välillä tasaisesti huristen. Nukahdin ehkä jossakin vaiheessa, pää nuokkuen selkänojaa vasten. Sujautit toisen kätesi takkini alle lämmitelläksesi. Kaksitoista viikkoa on pitkä aika, sanoit hiljaa, nostamatta katsetta tiestä. Ikkunasta näkyi metsänvarteen maamerkiksi rakennettu, nyt harmaaseen ja valkeaan peittynyt panssarivaunu. Kolme kuukautta myöhemmin helle seisoi painostavana talojen välissä ja katukiveyksillä, saaden paidan liimaantumaan märkänä kiinni selkään. Tuon lisäksi juuri mikään muu ei ollut muuttunut. Et ollut vielä korjannut auton ilmastointia, ja sisätilaan putoili kanavia pitkin kukkivien puiden silmuja. En vaivautunut kysymään, minne olimme menossa, tai kuinka kauan sinne kestäisi ajaa. Mitä kauniimpi sää, sen hauskempaa oli painaa jalkaa lujemmin polkimelle, tapasit sanoa. Rullasin puoleiseni ikkunan auki, ja lepuutin hetken kättäni sen reunalla.

8

Nurmikko on tummanvihreää ja kylmästä karheaa Sen alla on kilometreittäin multaa, tupakantumppeja, kuolleita eläimiä Aurinko on painunut hetki sitten puiden taakse niiden välistä juoksee rusakko meitä kohti Hengityksesi on lämmintä ja kosteaa korvani vieressä Paleltaako, kysyt, kun painat huulesi käsiäni vasten Pidät tiukasti niskastani kiinni, vielä tiukemmin hiuksistani ja katsot suoraan silmiin kun lyöt

0

Jan 25, 2016

Jan 25, 2016 at 2:32 PM UTC

julia-anniina

Koskipuisto

Nurmikko on tummanvihreää ja kylmästä karheaa Sen alla on kilometreittäin multaa, tupakantumppeja, kuolleita eläimiä Aurinko on painunut hetki sitten puiden taakse niiden välistä juoksee rusakko meitä kohti Hengityksesi on lämmintä ja kosteaa korvani vieressä Paleltaako, kysyt, kun painat huulesi käsiäni vasten Pidät tiukasti niskastani kiinni, vielä tiukemmin hiuksistani ja katsot suoraan silmiin kun lyöt

11