Hello Poetry
Submit your work and get some sparkles! Create free account
"vaikka" poems
Humallun musiikista, suloisista juomista, ihmismassan päämäärättömästä liikkeestä Ajautuen jonnekin mieleni ulottumattomiin Pehmeästi, kuin vahingossa Liveten ulos harkintakyvystäni Ulos mukavuusalueeltani, ilman vastalauseita Ulos tahmealta lattialta Ulos parvekkeelle tuntemattoman kanssa, kaupunginosaan, jossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin Ahmien omaa tiedottomuuttani Lopulta ulos kurkusta sormien kautta viemäriin Pää edellä maahan Eikä se mieli ole kadonnut sillä välin minnekään Vaikka juoksin sitä karkuun henkeni edestä Vaikka siinä hetkessä luulin, ettei sitä koskaan ollutkaan Vaan kaikki oli täysin selvää ja kirkasta
0
Jan 19, 2016
Jan 19, 2016 at 1:45 PM UTC
Untitled
ihminen on omalle minälleen susi ja jos ajatukselle antaa pikkusormen se todellakin vie koko kehon eikä sitä paranna kymmenen haukkua tai sata kehua jos itse huutaa lakkaamatta niiden päälle rakentaa perusteet juoksuhiekkaan tekee turvapaikan jostakin kovin petollisesta muiden huomaamatta tai kirkkain silmin valehdellen kusettaa kuitenkin vain itseään onhan sen pakko vaikuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen tuosta noin vain, kertaheitolla jos vain olet tuosta vähän kapeampi tuosta hieman kevyempi linnunluinen ja teräväpolvinen mittasuhteet vääristyvät mittoja tuijottamalla ravaamalla asuntonsa portaita ylös alas ylös se vaati uhrauksia mutta kyllä ne kaikki luvut muistaa ulkoa taulukot ja tuoteselosteet, edelleen vihreää teetä ja laksatiiveja sitten vielä kerran mutta onni onnettomuudessa; fyysistä itseään on mahdoton lähteä karkuun voit juosta maailman ääriin asti ja silti perille päästyäsi olet edelleen sinä, omissa nahoissasi mieltä, ihoa, sisuskaluja myöten keho kestää uskomattomia asioita kestää läpi avannon pintajään ja lapsuuden vesirokon tervan ja vatsalaukkua polttavan putken loppumattomien lihassärkyjen viikkotolkulla lavuaarin yllä kakomisen aina vain kasvattaen arpea ruhjeisiin haalistaen verenpurkaumat jotta voisit juosta, tanssia, naida kiivetä vuorille tai vaikka hitto soikoon puuhun ei se siitä sen kummemmaksi muutu vaikka sinua olisi olemassa kolmasosan vähemmän
0
Jun 8, 2016
Jun 8, 2016 at 4:28 PM UTC
2008-2016
pidätän hengitystä kunnes tunto katoaa raajoista yritän pitää sormia huulilla ja vislata tai nielaista sata kertaa peräkkäin on niin pitkästyttävää että huvittaisi työntää silmät pään sisälle vastapäisessä talossa soi musiikki tuttu melodia kimpoilee vasten betoniseiniä vääristyy, muuttuu välissä lujemmaksi nuori tyttö roikkuu puoliksi parvekkeen ulkopuolella jalat kaiteen ensimmäisellä askelmalla syljeskelee parkkipaikalla huutavien päälle enkä mieti sinua, en varmasti vaikka äänesi veitsenterävä kaiku koittaisi hukuttaa kaiken muun alleen uhmakkaana, määrätietoisena revin sängystä pois kosteat lakanat pinoan siististi tilalle kaikki vaatekappaleeni kaikki ne, joita olet joskus kehunut sen kutittavan villapaidan ja hiertävät alusvaatteet ihonmyötäisen mekon ja varpaista puristavat kengät ja poltan niistä jokaisen mitä sitä turhaan kiintymään
0
Mar 25, 2016
Mar 25, 2016 at 1:26 PM UTC
Untitled
kulta mulla on sulle aika huonoja uutisia äitisi lähti toisen mukaan ja nyt vastuullasi on kannatella isääsi vaikka olisit itsekin vain päivä päivältä uupuneempi kulta mä olen ollut vähän huolissani susta en sano sitä pahalla mutten taida olla ainoa joka ihmettelee sitä ettet soita muulloin kuin keskellä yötä kulta mä olen pahoillani ja olen ollut jo aivan liikaa siitä että näen susta unia useammin kuin pitäisi niissä olet kaunis vahvempi kuin kevät ja rohkeampi kuin koskaan
0
Apr 3, 2016
Apr 3, 2016 at 4:09 PM UTC
Untitled
kosketa tuosta noin mieluiten tällä tavalla hei älä ihan noin kovaa kun mulle tulee niin helposti mustelmia niin jos suutelet vaan kaulasta alaspäin viimeiset viikot ei ole olleet kovin helppoja monestakin syystä tuskin ymmärtäisit täysin vaikka kertoisin taidan olla kokonaan sanomatta niin ei sitten tarvitse ihmetellä saan sun olon turvalliseksi, voin luvata eihän meidän edes tarvitse lähteä minnekään täällä on kaikki mitä tarvitaan tuskin haluat mitään ylimääräisiä uteluita pidetään vähän matalampaa profiilia eihän se kellekään muulle kuulu voidaan vaikka teeskennellä ettei tunneta ollenkaan pidetään asiat simppeleinä ei tehdä niistä vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla
0
Apr 12, 2016
Apr 12, 2016 at 3:54 PM UTC
Untitled
Katkean, takeltelen Kuin olisin kolauttanut pääni ja hetkeksi unohtanut kuinka olla Silmiä räpäyttäessä kadotan oikean kohdan, nikottelen ja hämäännyn En osaa hahmottaa missä sinun ajatuksesi loppuu ja missä omani alkaa Johdattelet hienovarhaisesti harhaan, puhut pääni pyörryksiin Et koskaan lopeta, vaikene, edes hetkeksi, vaikka olen ahdettu niin täyteen sanoja, etten voi ottaa sisääni enää yhtäkään Ja jollain tapaa teet sen niin ovelasti, niin leveästi hymyillen, pidellen kaikkia lankoja keveästi käsissäsi Saaden minut uskomaan, että äänessä olinkin kokoajan minä
0
Jan 27, 2016
Jan 27, 2016 at 2:00 PM UTC
Untitled
Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.
0
Apr 14, 2016
Apr 14, 2016 at 4:29 PM UTC
Untitled
Kävelen ohi muurin päälle kiivenneen poikajoukkion Heillä on ylös käärityt housunlahkeet rikkinäiset kengät vaniljalta tuoksuvia sikareita reput täynnä kolisevia tölkkejä Kaiuttimista soi sama kappale jota kuuntelin viime kesänä kun taivas oli tummennut mustelman väriseksi ja onnellisuus tuntui kylmänä hikenä paidan alla vaikka myöhästyin viimeisestä linja-autosta Kotiin tullessa piti piilotella naurua äänessä vaikka isäkin oli juonut sinä iltana
0
Mar 16, 2016
Mar 16, 2016 at 10:49 AM UTC
Untitled
puhukaa, puhukaa, puhukaa ja mitä enemmän puhutaan, sitä enemmän tunnen itseni täysin keskinkertaiseksi *muistittehan istua selkä suorana? jos välttelette muiden katsetta, teitä saatetaan pitää epäilyttävänä* sanot mun nimen pehmeästi ja kahdella uulla hymyillen viekkaasti, sitä hymyä, joka antaa ymmärtää, että yllytettäessä tekisit mitä vain, kenelle vain tarvitsisi vain pyytää, niin ottaisit lähelle ahtautuisit viereeni sille pienelle siivulle parveketta jonne sade ei yllä naureskellen alakuloisena sille, että syksy vyöryy ylitse, vaikka kuinka tahtoisi estää hyvää syntymäpäivää
0
Feb 18, 2016
Feb 18, 2016 at 3:40 PM UTC
6.9.2015
Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille
0
Mar 18, 2016
Mar 18, 2016 at 1:41 PM UTC
Untitled
vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta
0
May 25, 2016
May 25, 2016 at 12:21 PM UTC
poutaa, 1
Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa, että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan (sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä) Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia Tuoksut savulta ja lämmöltä etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä, kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten Lähtiessäni jätän ikkunan auki, ja sinut puoliuneen Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat ja samalla sisälle tulee myös lumisade havahduttaen sinut kohinallaan unesta Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän, että on helmikuu Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani
0
Feb 12, 2016
Feb 12, 2016 at 8:05 AM UTC
Untitled
kahdeksan kuukautta olen puhunut ohi suuni sellaisista asioista jotka olisi pitänyt jättää kahdenkeskisiksi sellaisille ihmisille joille kukaan ei ole tilivelvollinen tietämättömyyttäni tai itsekkyyttäni tai tahdittomuuttani joskus myös tahallani kun olen ollut yksinäinen en vastaa viesteihin vaikka lupasin ja sitten kun vastaan teen sen väärällä hetkellä tai liian nopeasti tai kolme päivää myöhässä en saa muotoiltua sanojani oikealta kuulostavaan järjestykseen en voi muuttua pelastusrenkaaksi toiselle vaikka kuinka haluaisin enkä osaa lohduttaa kun purskahdat yhtäkkiä itkuun sylissäni joka kerta kun aloitan lauseen kieltävällä sanalla tiedän jääväni vain enemmän velkaa siitä että sohin huomaamattani aristavia paikkoja ja siitä että sisälläsi on niin paljon hyvyyttä että menen sanattomaksi niin paljon elämää että se saa polvet pettämään
0
Mar 18, 2016
Mar 18, 2016 at 11:11 AM UTC
02:00
Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa Karataan kikatellen vessaan pussailemaan Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista vaikka vatsaa ja poskia kivistää Joku heittää leksaa viereisessä kopissa tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta meistä puhumattakaan Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava juuri tässä nimenomaisessa puistossa kun äänesi on humalasta hutera sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin Tämä on täsmälleen sellainen tarina (saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)
0
May 7, 2016
May 7, 2016 at 6:55 AM UTC
Untitled
Aina päivällä kun lähden kouluun Aina yöllä kun nukkuun vaan Pidän kädestäsi kii Pidän kädestäsi kii. Vaikka et oo olemassa enää Vaikka kuolit jo Pidän kädestäsi kii Pidän kädestäsi kii.
0
Oct 13, 2018
Oct 13, 2018 at 12:34 AM UTC
Pidän kädestä kii
Kärsimättömyys nuolee hitain vedoin pitkin sisäreisiä Pitäisi tehdä ja mennä ja elää keuhkot puhki Pistää pakka sekaisin Rakastaa pidempään kuin yhden illan ajan Olla lähtemättä heti aamusta Herättää suudelmilla ja viistämällä sormilla kyljen ääriviivaa Vaikka sata pelokasta hiirtä juoksisi verisuonissa Vaikka sydän hakkaisi korvissa asti Mutta siinä vaiheessa kun opettelin vastaamaan kyllä, unohdinko, kuinka sanotaan ei
0
Jan 12, 2016
Jan 12, 2016 at 12:52 PM UTC
Untitled
pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina
0
Apr 18, 2016
Apr 18, 2016 at 3:11 PM UTC
huonon runouden päivä