"tuntuu" poems - Hello Poetry

Minulla on väsyneitä aamuja tasan yhtä monta, Niitä joina sade ei riko lammikoiden pintaa, mutta tuntuu kosteana sumuna kasvoilla enkä saa itseäni hereille ennen iltapäivää ja silloin on jo liian myöhä nousta sängystä ollenkaan Muttei ne aamut katoa minnekään vaikkei niistä puhuttaisi, vaan tilalle tulee punertavia ja suolalta maistuvia iltoja, joina viini kannetaan väkisin huulille asti ja se potkaisee kovaa ja kipeästi suoraan palleaan

0

Dec 29, 2015

Dec 29, 2015 at 7:50 AM UTC

julia-anniina

Muutto

Minulla on väsyneitä aamuja tasan yhtä monta, Niitä joina sade ei riko lammikoiden pintaa, mutta tuntuu kosteana sumuna kasvoilla enkä saa itseäni hereille ennen iltapäivää ja silloin on jo liian myöhä nousta sängystä ollenkaan Muttei ne aamut katoa minnekään vaikkei niistä puhuttaisi, vaan tilalle tulee punertavia ja suolalta maistuvia iltoja, joina viini kannetaan väkisin huulille asti ja se potkaisee kovaa ja kipeästi suoraan palleaan

8

Johdatat meitä läpi kapeiden portaikkojen, poikki kaltevien askelmien, jotka saattavat pettää niille astuessa Puiden reunustamille kujille, joilla luonto tuntuu tukahtuvan omaan vihreyteensä ja kesäyön hämärään Läpi ihmismassan, jolla on päällään kimaltavia mekkoja ja suussaan kieliä, joita en täysin ymmärrä Paikkoihin maanpinnan alapuolelle, jotka ovat nekin laitojaan myöten täynnä Vietämme niissä hetken kerrallaan, muiden ympäröimänä mutta silti kovin kahden Halusit eksyä meihin ja siihen iltaan, enkä minäkään uskalla toivoa mitään muuta Pian kätesi hivuttautuu omaani ja olemme taas ulkona Pysähdymme katselemaan, kuinka horisontin takaa alkaa päivä nousta heti kahden jälkeen Korkeiden rakennusten estäessä merituulen pääsyn keuhkoihin ja takin sisään

0

May 31, 2016

May 31, 2016 at 7:31 AM UTC

julia-anniina

honeymoon

Johdatat meitä läpi kapeiden portaikkojen, poikki kaltevien askelmien, jotka saattavat pettää niille astuessa Puiden reunustamille kujille, joilla luonto tuntuu tukahtuvan omaan vihreyteensä ja kesäyön hämärään Läpi ihmismassan, jolla on päällään kimaltavia mekkoja ja suussaan kieliä, joita en täysin ymmärrä Paikkoihin maanpinnan alapuolelle, jotka ovat nekin laitojaan myöten täynnä Vietämme niissä hetken kerrallaan, muiden ympäröimänä mutta silti kovin kahden Halusit eksyä meihin ja siihen iltaan, enkä minäkään uskalla toivoa mitään muuta Pian kätesi hivuttautuu omaani ja olemme taas ulkona Pysähdymme katselemaan, kuinka horisontin takaa alkaa päivä nousta heti kahden jälkeen Korkeiden rakennusten estäessä merituulen pääsyn keuhkoihin ja takin sisään

9

Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa, että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan (sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä) Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia Tuoksut savulta ja lämmöltä etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä, kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten Lähtiessäni jätän ikkunan auki, ja sinut puoliuneen Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat ja samalla sisälle tulee myös lumisade havahduttaen sinut kohinallaan unesta Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän, että on helmikuu Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani

0

Feb 12, 2016

Feb 12, 2016 at 8:05 AM UTC

julia-anniina

Untitled

Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa, että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan (sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä) Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia Tuoksut savulta ja lämmöltä etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä, kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten Lähtiessäni jätän ikkunan auki, ja sinut puoliuneen Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat ja samalla sisälle tulee myös lumisade havahduttaen sinut kohinallaan unesta Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän, että on helmikuu Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani

22

pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina

0

Apr 18, 2016

Apr 18, 2016 at 3:11 PM UTC

julia-anniina

huonon runouden päivä

pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina

28