vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita
piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta
metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin
muistan ilman pienintäkään epäilystä
että noiden harjujen takana
umpeen kasvaneiden polkujen päässä
niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta
on kallioisia rantoja
bensalta ja nuotioilta tuoksuvia
sameavetisiä lampia
nokkosia polttamassa jalansyrjiä

näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia
että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa
nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan
mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan
pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan
havahtumaan jostakin sellaisesta
joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään
olen varma, että unohtamisen myötä
ne unet tulevat harvenemaan
muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi
(siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan
jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä)
ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti
lakkaavat kokonaan olemasta

Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet
Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa
Karataan kikatellen vessaan pussailemaan
Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä
niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista
vaikka vatsaa ja poskia kivistää
Joku heittää leksaa viereisessä kopissa
tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan
Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä

Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta
meistä puhumattakaan
Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen
Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita
Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava
juuri tässä nimenomaisessa puistossa
kun äänesi on humalasta hutera
sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle
Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin
Tämä on täsmälleen sellainen tarina
(saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)

Nurmikko on tummanvihreää ja kylmästä karheaa
Sen alla on kilometreittäin multaa,
tupakantumppeja, kuolleita eläimiä
Aurinko on painunut hetki sitten puiden taakse
niiden välistä juoksee rusakko meitä kohti
Hengityksesi on lämmintä ja kosteaa korvani vieressä
Paleltaako, kysyt,
kun painat huulesi käsiäni vasten
Pidät tiukasti niskastani kiinni,
vielä tiukemmin hiuksistani
ja katsot suoraan silmiin kun lyöt