"sinut" poems
Minä en ole yhtäkuin paidan- tai hameenhelman pituus
tai seksikumppaneiden määrä
Hetkittäinen rohkeus ei määritä minua,
eikä hetki kun henki salpautuu kassajonossa
Se ei kerro mitään jos väistän katseellani, annan sen kulkeutua ohitsesi
Tai se, jos pysyn nauramatta tuijotuskilpailussa
En halua koskaan uskotella tuntevani sinut paremmin kuin sinä tunnet itsesi,
mutta sinä olet enemmän kuin särkyvä ääni puhelimessa,
enemmän kuin humalassa hoipertelu rappukäytävässä,
enemmän mitä isäsi sanoo sinun olevan, enemmän mitä äitisi odottaa sinulta
Turhaan olet niin ankara itsellesi,
jos suutelet väärää tyyppiä kotibileissä
jos kätesi tärisevät niin pahasti ettet pysty piirtämään suoraa viivaa,
ja läikytät kahvia uudelle paidalle
Se peseytyy pois
Dec 29, 2015
Dec 29, 2015 at 7:42 AM UTC
Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa,
että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri
se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan
(sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta
tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä)
Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa
joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa
ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia
Tuoksut savulta ja lämmöltä
etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä,
kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten
Lähtiessäni jätän ikkunan auki,
ja sinut puoliuneen
Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat
ja samalla sisälle tulee myös lumisade
havahduttaen sinut kohinallaan unesta
Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta
Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän,
että on helmikuu
Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi
tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta
ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani
Feb 12, 2016
Feb 12, 2016 at 8:05 AM UTC