Hello Poetry
Submit your work and get some sparkles! Create free account
"olet" poems
a city old in trades, in cultivation of the arts based on industrious commerce of its citizens who boast the world's oldest commercial fair the city in which Martin Luther and Melanchthon led fierce disputes with delegations of the Pope where J. S. Bach found stimulus and time to master harmony and rhythm close to perfection, (and that was shocked listening to Leibniz's monadologies), the city of which Goethe spoke with praise, that saw Napoleon defeated on the nearby battlefield (and built a monument of quite imposing ugliness one hundred years after the fact), this city suffered hard from two world wars followed by over forty years of dreams gone sour of a new society, until, most recently, this city once again became a catalyst of major change. Yet those who kept their meetings at St. Niklas' church and by their stubborn protest helped to reunite a country separated by walls for generations - those you don't see, walking the streets of Leipzig now. What strikes the eye (besides the crumbling blackened ruins of former glory, and strip-mined land just out of town) is Wall Street's new frontier, the bustling peddlers of new easy wealth as they appear on every street downtown, offering anything from oranges to shoes and South Pacific cruises. Ramshackled pre-fabs built on shabby parking lots already stake the claims of big banks, business and insurance companies that promise earnings, safety and security to eager though bewildered customers. "Pecunia non olet" says the poster of the postal savings bank, and shows a happy pig rooting in money. Old stores, in order to survive, have started selling new and shiny goods to happy new consumers, only a few resist and hesitate to walk a mile for the melange of fast food, cigarettes and ***** offered at makeshift stands that seem have come to symbolize the great new freedom of the new Wild East. * * *
0
Mar 27, 2015
Mar 27, 2015 at 4:05 PM UTC
Leipzig 1990
a city old in trades, in cultivation of the arts based on industrious commerce of its citizens who boast the world's oldest commercial fair the city in which Martin Luther and Melanchthon led fierce disputes with delegations of the Pope where J. S. Bach found stimulus and time to master harmony and rhythm close to perfection, (and that was shocked listening to Leibniz's monadologies), the city of which Goethe spoke with praise, that saw Napoleon defeated on the nearby battlefield (and built a monument of quite imposing ugliness one hundred years after the fact), this city suffered hard from two world wars followed by over forty years of dreams gone sour of a new society, until, most recently, this city once again became a catalyst of major change. Yet those who kept their meetings at St. Niklas' church and by their stubborn protest helped to reunite a country separated by walls for generations - those you don't see, walking the streets of Leipzig now. What strikes the eye (besides the crumbling blackened ruins of former glory, and strip-mined land just out of town) is Wall Street's new frontier, the bustling peddlers of new easy wealth as they appear on every street downtown, offering anything from oranges to shoes and South Pacific cruises. Ramshackled pre-fabs built on shabby parking lots already stake the claims of big banks, business and insurance companies that promise earnings, safety and security to eager though bewildered customers. "Pecunia non olet" says the poster of the postal savings bank, and shows a happy pig rooting in money. Old stores, in order to survive, have started selling new and shiny goods to happy new consumers, only a few resist and hesitate to walk a mile for the melange of fast food, cigarettes and ***** offered at makeshift stands that seem have come to symbolize the great new freedom of the new Wild East. * * *
Continue reading...
68
I know how to say 'hello' terve I can name colors sininen I can call you a wizard sinä olet velho! but in no language do I yet have the words for how you make me feel
0
Sep 1, 2022
Sep 1, 2022 at 11:34 PM UTC
In Finnish
Minä en ole yhtäkuin paidan- tai hameenhelman pituus tai seksikumppaneiden määrä Hetkittäinen rohkeus ei määritä minua, eikä hetki kun henki salpautuu kassajonossa Se ei kerro mitään jos väistän katseellani, annan sen kulkeutua ohitsesi Tai se, jos pysyn nauramatta tuijotuskilpailussa En halua koskaan uskotella tuntevani sinut paremmin kuin sinä tunnet itsesi, mutta sinä olet enemmän kuin särkyvä ääni puhelimessa, enemmän kuin humalassa hoipertelu rappukäytävässä, enemmän mitä isäsi sanoo sinun olevan, enemmän mitä äitisi odottaa sinulta Turhaan olet niin ankara itsellesi, jos suutelet väärää tyyppiä kotibileissä jos kätesi tärisevät niin pahasti ettet pysty piirtämään suoraa viivaa, ja läikytät kahvia uudelle paidalle Se peseytyy pois
0
Dec 29, 2015
Dec 29, 2015 at 7:42 AM UTC
Untitled
ihminen on omalle minälleen susi ja jos ajatukselle antaa pikkusormen se todellakin vie koko kehon eikä sitä paranna kymmenen haukkua tai sata kehua jos itse huutaa lakkaamatta niiden päälle rakentaa perusteet juoksuhiekkaan tekee turvapaikan jostakin kovin petollisesta muiden huomaamatta tai kirkkain silmin valehdellen kusettaa kuitenkin vain itseään onhan sen pakko vaikuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen tuosta noin vain, kertaheitolla jos vain olet tuosta vähän kapeampi tuosta hieman kevyempi linnunluinen ja teräväpolvinen mittasuhteet vääristyvät mittoja tuijottamalla ravaamalla asuntonsa portaita ylös alas ylös se vaati uhrauksia mutta kyllä ne kaikki luvut muistaa ulkoa taulukot ja tuoteselosteet, edelleen vihreää teetä ja laksatiiveja sitten vielä kerran mutta onni onnettomuudessa; fyysistä itseään on mahdoton lähteä karkuun voit juosta maailman ääriin asti ja silti perille päästyäsi olet edelleen sinä, omissa nahoissasi mieltä, ihoa, sisuskaluja myöten keho kestää uskomattomia asioita kestää läpi avannon pintajään ja lapsuuden vesirokon tervan ja vatsalaukkua polttavan putken loppumattomien lihassärkyjen viikkotolkulla lavuaarin yllä kakomisen aina vain kasvattaen arpea ruhjeisiin haalistaen verenpurkaumat jotta voisit juosta, tanssia, naida kiivetä vuorille tai vaikka hitto soikoon puuhun ei se siitä sen kummemmaksi muutu vaikka sinua olisi olemassa kolmasosan vähemmän
0
Jun 8, 2016
Jun 8, 2016 at 4:28 PM UTC
2008-2016
pidätän hengitystä kunnes tunto katoaa raajoista yritän pitää sormia huulilla ja vislata tai nielaista sata kertaa peräkkäin on niin pitkästyttävää että huvittaisi työntää silmät pään sisälle vastapäisessä talossa soi musiikki tuttu melodia kimpoilee vasten betoniseiniä vääristyy, muuttuu välissä lujemmaksi nuori tyttö roikkuu puoliksi parvekkeen ulkopuolella jalat kaiteen ensimmäisellä askelmalla syljeskelee parkkipaikalla huutavien päälle enkä mieti sinua, en varmasti vaikka äänesi veitsenterävä kaiku koittaisi hukuttaa kaiken muun alleen uhmakkaana, määrätietoisena revin sängystä pois kosteat lakanat pinoan siististi tilalle kaikki vaatekappaleeni kaikki ne, joita olet joskus kehunut sen kutittavan villapaidan ja hiertävät alusvaatteet ihonmyötäisen mekon ja varpaista puristavat kengät ja poltan niistä jokaisen mitä sitä turhaan kiintymään
0
Mar 25, 2016
Mar 25, 2016 at 1:26 PM UTC
Untitled
kulta mulla on sulle aika huonoja uutisia äitisi lähti toisen mukaan ja nyt vastuullasi on kannatella isääsi vaikka olisit itsekin vain päivä päivältä uupuneempi kulta mä olen ollut vähän huolissani susta en sano sitä pahalla mutten taida olla ainoa joka ihmettelee sitä ettet soita muulloin kuin keskellä yötä kulta mä olen pahoillani ja olen ollut jo aivan liikaa siitä että näen susta unia useammin kuin pitäisi niissä olet kaunis vahvempi kuin kevät ja rohkeampi kuin koskaan
0
Apr 3, 2016
Apr 3, 2016 at 4:09 PM UTC
Untitled
Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.
0
Apr 14, 2016
Apr 14, 2016 at 4:29 PM UTC
Untitled
Sä olet kuin krapula, joka ei tunnu väistyvän Monen päivän painostava sisäilma, pakoon pyrkivä ajatus mielen perällä Tai kuin se tiedottomuus, kun herää auton kyydistä niskat jumissa moottoritien jylistessä renkaiden alla Ymmärtämättä hetkeen, miksi meteli on niin kova Sulle sellainen tiedottomuus on tavoite Miettimättä muutamaa sekuntia kauempaa hyökkäät kiinni hetkiin, tilaisuuksiin, kaksinkäsin kuin ne saattaisivat karata Kuulemma olisi hulluutta jäädä vain paikoilleen Matkustat aina omin päin, varoituksista huolimatta yksin Haluat tutustua vieruskaveriin yön yli kestävällä junamatkalla, testata viehätysvoimaasi tuntemattomiin, viekoitella itsesi ystäväporukoihin Palatessasi kerrot, kuinka ihmiset ovat kauniimpia Välimeren toisella puolella, että olet valmis lähtemään heti uudestaan Kuuntelen suupielet hymyssä, pää kallellaan, kuin keskittyisin, pitäen piikikkäät sanat itselläni Ehkä sen takia me ei juurikaan enää jutella, sen takia, etten siedä sitä vilpitöntä iloa äänessäsi Enkä pysty olemaan miettimättä, onko pahempi olla ilkeä kerran tahallaan vai jatkuvasti huomaamattaan
0
Feb 24, 2016
Feb 24, 2016 at 4:25 PM UTC
Untitled
Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille
0
Mar 18, 2016
Mar 18, 2016 at 1:41 PM UTC
Untitled