"olen" poems - Hello Poetry

pyysin kauniisti työntäisit sormet syvemmälle kaivaisit ulos sen pelon jota olen itse yrittänyt saada ulos jokaisen lauseen myötä varoen läikkymästä päällesi lamauttava kipu jossakin rintakehän seudulla valmiina lainehtimaan yli ehkä sussa ei ole sitä järjen ääntä tai sitten halusin leikitellä tulella nyt, mene kauemmas koska olen metsäpalo ja saatan tarttua takinkauluksiisi ensimmäisen tuulenvireen käydessä

0

Mar 28, 2016

Mar 28, 2016 at 3:36 PM UTC

julia-anniina

poikki

pyysin kauniisti työntäisit sormet syvemmälle kaivaisit ulos sen pelon jota olen itse yrittänyt saada ulos jokaisen lauseen myötä varoen läikkymästä päällesi lamauttava kipu jossakin rintakehän seudulla valmiina lainehtimaan yli ehkä sussa ei ole sitä järjen ääntä tai sitten halusin leikitellä tulella nyt, mene kauemmas koska olen metsäpalo ja saatan tarttua takinkauluksiisi ensimmäisen tuulenvireen käydessä

15

kulta mulla on sulle aika huonoja uutisia äitisi lähti toisen mukaan ja nyt vastuullasi on kannatella isääsi vaikka olisit itsekin vain päivä päivältä uupuneempi kulta mä olen ollut vähän huolissani susta en sano sitä pahalla mutten taida olla ainoa joka ihmettelee sitä ettet soita muulloin kuin keskellä yötä kulta mä olen pahoillani ja olen ollut jo aivan liikaa siitä että näen susta unia useammin kuin pitäisi niissä olet kaunis vahvempi kuin kevät ja rohkeampi kuin koskaan

0

Apr 3, 2016

Apr 3, 2016 at 4:09 PM UTC

julia-anniina

Untitled

kulta mulla on sulle aika huonoja uutisia äitisi lähti toisen mukaan ja nyt vastuullasi on kannatella isääsi vaikka olisit itsekin vain päivä päivältä uupuneempi kulta mä olen ollut vähän huolissani susta en sano sitä pahalla mutten taida olla ainoa joka ihmettelee sitä ettet soita muulloin kuin keskellä yötä kulta mä olen pahoillani ja olen ollut jo aivan liikaa siitä että näen susta unia useammin kuin pitäisi niissä olet kaunis vahvempi kuin kevät ja rohkeampi kuin koskaan

20

Katkean, takeltelen Kuin olisin kolauttanut pääni ja hetkeksi unohtanut kuinka olla Silmiä räpäyttäessä kadotan oikean kohdan, nikottelen ja hämäännyn En osaa hahmottaa missä sinun ajatuksesi loppuu ja missä omani alkaa Johdattelet hienovarhaisesti harhaan, puhut pääni pyörryksiin Et koskaan lopeta, vaikene, edes hetkeksi, vaikka olen ahdettu niin täyteen sanoja, etten voi ottaa sisääni enää yhtäkään Ja jollain tapaa teet sen niin ovelasti, niin leveästi hymyillen, pidellen kaikkia lankoja keveästi käsissäsi Saaden minut uskomaan, että äänessä olinkin kokoajan minä

0

Jan 27, 2016

Jan 27, 2016 at 2:00 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Katkean, takeltelen Kuin olisin kolauttanut pääni ja hetkeksi unohtanut kuinka olla Silmiä räpäyttäessä kadotan oikean kohdan, nikottelen ja hämäännyn En osaa hahmottaa missä sinun ajatuksesi loppuu ja missä omani alkaa Johdattelet hienovarhaisesti harhaan, puhut pääni pyörryksiin Et koskaan lopeta, vaikene, edes hetkeksi, vaikka olen ahdettu niin täyteen sanoja, etten voi ottaa sisääni enää yhtäkään Ja jollain tapaa teet sen niin ovelasti, niin leveästi hymyillen, pidellen kaikkia lankoja keveästi käsissäsi Saaden minut uskomaan, että äänessä olinkin kokoajan minä

13

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

0

Apr 14, 2016

Apr 14, 2016 at 4:29 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

2

Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille

0

Mar 18, 2016

Mar 18, 2016 at 1:41 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille

13

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

0

May 25, 2016

May 25, 2016 at 12:21 PM UTC

julia-anniina

poutaa, 1

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

25

Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa, että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan (sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä) Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia Tuoksut savulta ja lämmöltä etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä, kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten Lähtiessäni jätän ikkunan auki, ja sinut puoliuneen Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat ja samalla sisälle tulee myös lumisade havahduttaen sinut kohinallaan unesta Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän, että on helmikuu Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani

0

Feb 12, 2016

Feb 12, 2016 at 8:05 AM UTC

julia-anniina

Untitled

Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa, että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan (sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä) Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia Tuoksut savulta ja lämmöltä etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä, kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten Lähtiessäni jätän ikkunan auki, ja sinut puoliuneen Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat ja samalla sisälle tulee myös lumisade havahduttaen sinut kohinallaan unesta Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän, että on helmikuu Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani

22

kahdeksan kuukautta olen puhunut ohi suuni sellaisista asioista jotka olisi pitänyt jättää kahdenkeskisiksi sellaisille ihmisille joille kukaan ei ole tilivelvollinen tietämättömyyttäni tai itsekkyyttäni tai tahdittomuuttani joskus myös tahallani kun olen ollut yksinäinen en vastaa viesteihin vaikka lupasin ja sitten kun vastaan teen sen väärällä hetkellä tai liian nopeasti tai kolme päivää myöhässä en saa muotoiltua sanojani oikealta kuulostavaan järjestykseen en voi muuttua pelastusrenkaaksi toiselle vaikka kuinka haluaisin enkä osaa lohduttaa kun purskahdat yhtäkkiä itkuun sylissäni joka kerta kun aloitan lauseen kieltävällä sanalla tiedän jääväni vain enemmän velkaa siitä että sohin huomaamattani aristavia paikkoja ja siitä että sisälläsi on niin paljon hyvyyttä että menen sanattomaksi niin paljon elämää että se saa polvet pettämään

0

Mar 18, 2016

Mar 18, 2016 at 11:11 AM UTC

julia-anniina

02:00

kahdeksan kuukautta olen puhunut ohi suuni sellaisista asioista jotka olisi pitänyt jättää kahdenkeskisiksi sellaisille ihmisille joille kukaan ei ole tilivelvollinen tietämättömyyttäni tai itsekkyyttäni tai tahdittomuuttani joskus myös tahallani kun olen ollut yksinäinen en vastaa viesteihin vaikka lupasin ja sitten kun vastaan teen sen väärällä hetkellä tai liian nopeasti tai kolme päivää myöhässä en saa muotoiltua sanojani oikealta kuulostavaan järjestykseen en voi muuttua pelastusrenkaaksi toiselle vaikka kuinka haluaisin enkä osaa lohduttaa kun purskahdat yhtäkkiä itkuun sylissäni joka kerta kun aloitan lauseen kieltävällä sanalla tiedän jääväni vain enemmän velkaa siitä että sohin huomaamattani aristavia paikkoja ja siitä että sisälläsi on niin paljon hyvyyttä että menen sanattomaksi niin paljon elämää että se saa polvet pettämään

15

keskustaan vievällä tiellä katusoittaja soittaa rolling stonesia kolmatta tuntia putkeen ja mä olen kävellyt monesti siitä ohi miettien pitäisikö antaa sille kaikki taskussa pyörivät pikkuhilut en mä niillä kuitenkaan osaa mitään tehdä ja se seisoo siellä melkein vain niitä varten

0

Sep 27, 2016

Sep 27, 2016 at 2:01 PM UTC

julia-anniina

antaudu

keskustaan vievällä tiellä katusoittaja soittaa rolling stonesia kolmatta tuntia putkeen ja mä olen kävellyt monesti siitä ohi miettien pitäisikö antaa sille kaikki taskussa pyörivät pikkuhilut en mä niillä kuitenkaan osaa mitään tehdä ja se seisoo siellä melkein vain niitä varten

7