Hello Poetry
Submit your work and get some sparkles! Create free account
"niin" poems
Minä en ole yhtäkuin paidan- tai hameenhelman pituus tai seksikumppaneiden määrä Hetkittäinen rohkeus ei määritä minua, eikä hetki kun henki salpautuu kassajonossa Se ei kerro mitään jos väistän katseellani, annan sen kulkeutua ohitsesi Tai se, jos pysyn nauramatta tuijotuskilpailussa En halua koskaan uskotella tuntevani sinut paremmin kuin sinä tunnet itsesi, mutta sinä olet enemmän kuin särkyvä ääni puhelimessa, enemmän kuin humalassa hoipertelu rappukäytävässä, enemmän mitä isäsi sanoo sinun olevan, enemmän mitä äitisi odottaa sinulta Turhaan olet niin ankara itsellesi, jos suutelet väärää tyyppiä kotibileissä jos kätesi tärisevät niin pahasti ettet pysty piirtämään suoraa viivaa, ja läikytät kahvia uudelle paidalle Se peseytyy pois
0
Dec 29, 2015
Dec 29, 2015 at 7:42 AM UTC
Untitled
sitä kuvittelee jokaisen hetken olevan jollain tapaa hirveän tärkeä ja silti käyttää puolet hetkistä jossitteluun, tilanteiden tarkkailuun, vaihtoehtojen punnitsemiseen haluten ymmärtää, mitä kaikkea on mahdollista tapahtua mutta silloin pitäisi myös ymmärtää, että mahdollisuuksia on olemassa rajaton määrä ja jokainen niistä on tasapuolisesti yhtä merkityksellinen tai merkityksetön huolimattomasti läpiselattu sanakirja, tilastolaskelmia kaaosteoria, perhosvaikutus väsyneitä kielikuvia ja käsikirjoituksen puute öljystä kiiltävät risteykset ja ruuhkaiset liikennevalot, joiden takia myöhästyt junasta, jonka takia hyppäät seuraavaan joka myöhästyy raiteella juoksevan peuran vuoksi ja perille päästyäsi alkaa satamaan hiukset liimautuvat otsallesi ja nyit huppua tiukemmin silmille kiihdytät vauhtia puolijuoksuksi, jotta ehtisit sisälle ennen kuin kastut läpimäräksi ja väistellessäsi vedestä tulvivia katuojia unohdat väistää kaikkia muita ja pam, niin syntyy kolari valtatiellä
0
Mar 20, 2016
Mar 20, 2016 at 2:51 PM UTC
Untitled
pidätän hengitystä kunnes tunto katoaa raajoista yritän pitää sormia huulilla ja vislata tai nielaista sata kertaa peräkkäin on niin pitkästyttävää että huvittaisi työntää silmät pään sisälle vastapäisessä talossa soi musiikki tuttu melodia kimpoilee vasten betoniseiniä vääristyy, muuttuu välissä lujemmaksi nuori tyttö roikkuu puoliksi parvekkeen ulkopuolella jalat kaiteen ensimmäisellä askelmalla syljeskelee parkkipaikalla huutavien päälle enkä mieti sinua, en varmasti vaikka äänesi veitsenterävä kaiku koittaisi hukuttaa kaiken muun alleen uhmakkaana, määrätietoisena revin sängystä pois kosteat lakanat pinoan siististi tilalle kaikki vaatekappaleeni kaikki ne, joita olet joskus kehunut sen kutittavan villapaidan ja hiertävät alusvaatteet ihonmyötäisen mekon ja varpaista puristavat kengät ja poltan niistä jokaisen mitä sitä turhaan kiintymään
0
Mar 25, 2016
Mar 25, 2016 at 1:26 PM UTC
Untitled
kosketa tuosta noin mieluiten tällä tavalla hei älä ihan noin kovaa kun mulle tulee niin helposti mustelmia niin jos suutelet vaan kaulasta alaspäin viimeiset viikot ei ole olleet kovin helppoja monestakin syystä tuskin ymmärtäisit täysin vaikka kertoisin taidan olla kokonaan sanomatta niin ei sitten tarvitse ihmetellä saan sun olon turvalliseksi, voin luvata eihän meidän edes tarvitse lähteä minnekään täällä on kaikki mitä tarvitaan tuskin haluat mitään ylimääräisiä uteluita pidetään vähän matalampaa profiilia eihän se kellekään muulle kuulu voidaan vaikka teeskennellä ettei tunneta ollenkaan pidetään asiat simppeleinä ei tehdä niistä vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla
0
Apr 12, 2016
Apr 12, 2016 at 3:54 PM UTC
Untitled
Katkean, takeltelen Kuin olisin kolauttanut pääni ja hetkeksi unohtanut kuinka olla Silmiä räpäyttäessä kadotan oikean kohdan, nikottelen ja hämäännyn En osaa hahmottaa missä sinun ajatuksesi loppuu ja missä omani alkaa Johdattelet hienovarhaisesti harhaan, puhut pääni pyörryksiin Et koskaan lopeta, vaikene, edes hetkeksi, vaikka olen ahdettu niin täyteen sanoja, etten voi ottaa sisääni enää yhtäkään Ja jollain tapaa teet sen niin ovelasti, niin leveästi hymyillen, pidellen kaikkia lankoja keveästi käsissäsi Saaden minut uskomaan, että äänessä olinkin kokoajan minä
0
Jan 27, 2016
Jan 27, 2016 at 2:00 PM UTC
Untitled
Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.
0
Apr 14, 2016
Apr 14, 2016 at 4:29 PM UTC
Untitled
vähän kuin sokea piste näkökentässä minulla on yläselässä sellaisia kohtia joihin on mahdotonta ylettää nojasin kasvoja käteeni purren hampaita kevyesti rystysiin kyynärvarsissa ihottumaa asfaltista iho kiristyneenä nivelten päälle leikitellen ajatuksella miltä tuntuisi kävellä tästä niityn ja muutaman porttikongin lävitse istuutua valoisaan olohuoneeseen häpeänsekaisena viereesi sohvalle nyppiä hiljaa pikkukiviä pois ruhjeista antaa sinun kysellä kuulumisia ääneni murtuen hennosti paikka paikoin ei vihasta tai pelosta tai mistään niin vahvasta vaan ehkä hämmennyksestä sitä kouraisevaa tunnetta kohtaan ettei minusta ole välttämättä kukaan välittänyt koskaan niin vilpittömästi että jaksaisi päivästä toiseen pidellä sylissä hetkeksikään hellittämättä
0
May 25, 2016
May 25, 2016 at 2:19 PM UTC
poutaa, 2
puhukaa, puhukaa, puhukaa ja mitä enemmän puhutaan, sitä enemmän tunnen itseni täysin keskinkertaiseksi *muistittehan istua selkä suorana? jos välttelette muiden katsetta, teitä saatetaan pitää epäilyttävänä* sanot mun nimen pehmeästi ja kahdella uulla hymyillen viekkaasti, sitä hymyä, joka antaa ymmärtää, että yllytettäessä tekisit mitä vain, kenelle vain tarvitsisi vain pyytää, niin ottaisit lähelle ahtautuisit viereeni sille pienelle siivulle parveketta jonne sade ei yllä naureskellen alakuloisena sille, että syksy vyöryy ylitse, vaikka kuinka tahtoisi estää hyvää syntymäpäivää
0
Feb 18, 2016
Feb 18, 2016 at 3:40 PM UTC
6.9.2015
Sä olet kuin krapula, joka ei tunnu väistyvän Monen päivän painostava sisäilma, pakoon pyrkivä ajatus mielen perällä Tai kuin se tiedottomuus, kun herää auton kyydistä niskat jumissa moottoritien jylistessä renkaiden alla Ymmärtämättä hetkeen, miksi meteli on niin kova Sulle sellainen tiedottomuus on tavoite Miettimättä muutamaa sekuntia kauempaa hyökkäät kiinni hetkiin, tilaisuuksiin, kaksinkäsin kuin ne saattaisivat karata Kuulemma olisi hulluutta jäädä vain paikoilleen Matkustat aina omin päin, varoituksista huolimatta yksin Haluat tutustua vieruskaveriin yön yli kestävällä junamatkalla, testata viehätysvoimaasi tuntemattomiin, viekoitella itsesi ystäväporukoihin Palatessasi kerrot, kuinka ihmiset ovat kauniimpia Välimeren toisella puolella, että olet valmis lähtemään heti uudestaan Kuuntelen suupielet hymyssä, pää kallellaan, kuin keskittyisin, pitäen piikikkäät sanat itselläni Ehkä sen takia me ei juurikaan enää jutella, sen takia, etten siedä sitä vilpitöntä iloa äänessäsi Enkä pysty olemaan miettimättä, onko pahempi olla ilkeä kerran tahallaan vai jatkuvasti huomaamattaan
0
Feb 24, 2016
Feb 24, 2016 at 4:25 PM UTC
Untitled
vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta
0
May 25, 2016
May 25, 2016 at 12:21 PM UTC
poutaa, 1
Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa, että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan (sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä) Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia Tuoksut savulta ja lämmöltä etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä, kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten Lähtiessäni jätän ikkunan auki, ja sinut puoliuneen Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat ja samalla sisälle tulee myös lumisade havahduttaen sinut kohinallaan unesta Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän, että on helmikuu Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani
0
Feb 12, 2016
Feb 12, 2016 at 8:05 AM UTC
Untitled
kahdeksan kuukautta olen puhunut ohi suuni sellaisista asioista jotka olisi pitänyt jättää kahdenkeskisiksi sellaisille ihmisille joille kukaan ei ole tilivelvollinen tietämättömyyttäni tai itsekkyyttäni tai tahdittomuuttani joskus myös tahallani kun olen ollut yksinäinen en vastaa viesteihin vaikka lupasin ja sitten kun vastaan teen sen väärällä hetkellä tai liian nopeasti tai kolme päivää myöhässä en saa muotoiltua sanojani oikealta kuulostavaan järjestykseen en voi muuttua pelastusrenkaaksi toiselle vaikka kuinka haluaisin enkä osaa lohduttaa kun purskahdat yhtäkkiä itkuun sylissäni joka kerta kun aloitan lauseen kieltävällä sanalla tiedän jääväni vain enemmän velkaa siitä että sohin huomaamattani aristavia paikkoja ja siitä että sisälläsi on niin paljon hyvyyttä että menen sanattomaksi niin paljon elämää että se saa polvet pettämään
0
Mar 18, 2016
Mar 18, 2016 at 11:11 AM UTC
02:00
Pouta oli lientynyt harmaaksi liejuksi ojanpohjille ja taivas ryöpytti vettä kaksi harmaata viikkoa putkeen Ripustin matot kuivumaan parvekkeelle tuolien selkänojille mutta mun pesukone taisi olla jotenkin rikki kun ne kastelivat lattian likomäräksi yön aikana Vähän niin kuin skidinä kun halusin täyttää koko pesuhuoneen vedellä ja ihmettelin kun vanhemmat ei antaneet Eikä nuo olleet mitään takaumia siitä kun mut pistettiin soittamaan hätänumeroon kun ne halusivat työnnellä toisiaan portaista alas Musta olisi vaan ollut tosi kätevää jos meillä olisi aina ollut uimahalli käytettävissä
0
Jul 11, 2016
Jul 11, 2016 at 2:37 PM UTC
Untitled
miettiä jo etukäteen mikä sotku tästä taas syntyykään tiedostaa se jatkuvasti ärsyttävänä kaiherruksena mutta jossakin vaiheessa kieltäytyä palaamasta asiaan ihastua loputtoman paljon ja aina vain uudestaan ihmisiin joiden nimet menevät korvista ohi jotka kykenivät hetken viihdyttämään olemassaolollaan mutta joiden sanoja ei jaksa muistaa myöhemmin aina on joku notkumassa tiskillä valmiina tarjoamaan joku huutamassa perään että sulla on niin kivat reidet selitellä muille että se oli vain heikko hetki kunhan vitsailtiin ja pidettiin hauskaa tuntea ylipäätään tarvetta selittelylle olla jälkeenpäin selittämättömällä umpisolmulla koettaa pitää asiat järkevissä mittasuhteissa mutta tuntea pistelevää katumusta viikkotolkulla ymmärtää rikkoneensa joitakin hyvin hauraita lupauksia silti päästä pälkähästä ilman sen suurempia seuraamuksia olla siksi ottamatta täyttä vastuuta itselleen jos ei nyt niin tuskin seuraavallakaan kerralla
0
Apr 10, 2016
Apr 10, 2016 at 4:10 PM UTC
ottaa päähän
Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa Karataan kikatellen vessaan pussailemaan Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista vaikka vatsaa ja poskia kivistää Joku heittää leksaa viereisessä kopissa tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta meistä puhumattakaan Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava juuri tässä nimenomaisessa puistossa kun äänesi on humalasta hutera sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin Tämä on täsmälleen sellainen tarina (saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)
0
May 7, 2016
May 7, 2016 at 6:55 AM UTC
Untitled
pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina
0
Apr 18, 2016
Apr 18, 2016 at 3:11 PM UTC
huonon runouden päivä
punertavien valojen liukuessa yläpuolellamme, vartaloillamme hämärtäen kaiken muun ympäriltä heilautat hiuksiasi puolelta toiselle hampaasi välähtävät hymyillessä kuin leijona valmiina hyökkäämään yleensä puraiset jos joku tulee liian lähelle mutta silloin halusit minun istuvan kasvoillesi koko painollani ja olit jotenkin niin lähellä, elossa, konkreettinen että paloin halusta lipsauttaa kuinka saatan olla rakast
0
Apr 25, 2016
Apr 25, 2016 at 12:45 PM UTC
Untitled
äkkiä karkuun nyt heti jonnekin piiloon niin ettet varmasti tule löydetyksi ajoissa ei se johdu sinusta eikä välttämättä minustakaan aina voi syyttää olosuhteita tai vuodenaikaa valonpuutetta ajanpuutetta tilanpuutetta suorituspaineita päänsärkyä painajaisunia tekosyitä olla yksin tai muussa seurassa kelläpä ei niitä olisi huijaa minua niin saan huijata takaisin nosta hajareisin syliisi voin suudella niskasi märäksi letittää tukkasi ja peitellä kevyesti sänkyyn voidaan jutella toistemme suut täyteen lohdullisia mutta pintapuolisia lauseita pelkästä puhumisen ilosta yön pikkutunneilla ja mieluiten silloin kun molemmat kaipaisivat jonkun aivan toisen kosketusta
0
Mar 28, 2016
Mar 28, 2016 at 4:49 PM UTC
Untitled
syyskuun puoliväli kipristeli poskillasi takinkauluksessa takahampaissa pöllytti tukkasi pois hupun sisältä irti palmikolta menin punahehkuiseksi liukkaaksi kuin koripallokentän jäät nauroit kovaa ja minä mukana niin vapaasti että vähemmän tietävän silmissä se olisi vaikuttanut hulluudelta
0
Sep 23, 2016
Sep 23, 2016 at 3:41 PM UTC
kuinka ymmärtää vastarakastunutta
onkohan se ahdistavaa vai imartelevaa että susta on kirjoitettu kymmenen tuhatta tarinaa joita et saa koskaan nähdä tai että sun vuoksi on kaadettu kymmenen tuhatta drinkkiä vatsaan maahan tai viemäriin ei se varmaan ole kumpaakaan korkeintaan julkaisukelvotonta typeriä juttuja niin kuin sormet nielussa tahallaan kunnes mitään ei tule enää ulos tänään on pidettävä välipäivä
0
May 1, 2016
May 1, 2016 at 1:44 PM UTC
Untitled
Pyöreässä pöydässä vieressäni istuu kouluikäinen tyttö Lukee opasta kissankasvatuksesta Hitaasti, huolellisesti, kuljettaa sormea sivun pintaa pitkin edetessään Kuvia pehmoisista polkuanturoista Jäntevistä viiksistä Toisessa kerroksessa remontoidaan Rakenteet tärisevät levottomasti Minä täytän reppuni runoilla Sullon sen täyteen hädissään viliseviä sanoja Pidän hengityksen tasaisena ja duurissa Venyttelen niin että nivelet rutisevat Hirveää meteliä Tyttö katsoo kummasti Nousee pöydästä maidonvalkoiset hampaat vilkkuen Hyllyjen välistä kuuluu mau’untaa
0
Jul 21, 2016
Jul 21, 2016 at 8:37 AM UTC
Untitled