"liian" poems
Minulla on väsyneitä aamuja tasan yhtä monta,
Niitä joina sade ei riko lammikoiden pintaa, mutta tuntuu kosteana sumuna kasvoilla
enkä saa itseäni hereille ennen iltapäivää
ja silloin on jo liian myöhä nousta sängystä ollenkaan
Muttei ne aamut katoa minnekään vaikkei niistä puhuttaisi,
vaan tilalle tulee punertavia ja suolalta maistuvia iltoja,
joina viini kannetaan väkisin huulille asti
ja se potkaisee kovaa ja kipeästi suoraan palleaan
Dec 29, 2015
Dec 29, 2015 at 7:50 AM UTC
kahdeksan kuukautta olen puhunut ohi suuni
sellaisista asioista jotka olisi pitänyt jättää kahdenkeskisiksi
sellaisille ihmisille joille kukaan ei ole tilivelvollinen
tietämättömyyttäni tai itsekkyyttäni tai tahdittomuuttani
joskus myös tahallani kun olen ollut yksinäinen
en vastaa viesteihin vaikka lupasin ja sitten kun vastaan
teen sen väärällä hetkellä tai liian nopeasti tai kolme päivää myöhässä
en saa muotoiltua sanojani oikealta kuulostavaan järjestykseen
en voi muuttua pelastusrenkaaksi toiselle vaikka kuinka haluaisin
enkä osaa lohduttaa kun purskahdat yhtäkkiä itkuun sylissäni
joka kerta kun aloitan lauseen kieltävällä sanalla
tiedän jääväni vain enemmän velkaa siitä
että sohin huomaamattani aristavia paikkoja
ja siitä että sisälläsi on niin paljon hyvyyttä että menen sanattomaksi
niin paljon elämää että se saa polvet pettämään
Mar 18, 2016
Mar 18, 2016 at 11:11 AM UTC
punertavien valojen liukuessa
yläpuolellamme, vartaloillamme
hämärtäen kaiken muun ympäriltä
heilautat hiuksiasi puolelta toiselle
hampaasi välähtävät hymyillessä
kuin leijona
valmiina hyökkäämään
yleensä puraiset jos joku tulee liian lähelle
mutta silloin halusit minun
istuvan kasvoillesi koko painollani
ja olit jotenkin niin
lähellä, elossa, konkreettinen
että paloin halusta lipsauttaa
kuinka saatan olla rakast
Apr 25, 2016
Apr 25, 2016 at 12:45 PM UTC