pidätän hengitystä
kunnes tunto katoaa raajoista
yritän pitää sormia huulilla ja vislata
tai nielaista sata kertaa peräkkäin
on niin pitkästyttävää
että huvittaisi työntää silmät pään sisälle
vastapäisessä talossa soi musiikki
tuttu melodia kimpoilee vasten betoniseiniä
vääristyy, muuttuu välissä lujemmaksi
nuori tyttö roikkuu puoliksi parvekkeen ulkopuolella
jalat kaiteen ensimmäisellä askelmalla
syljeskelee parkkipaikalla huutavien päälle

enkä mieti sinua, en varmasti
vaikka äänesi veitsenterävä kaiku
koittaisi hukuttaa kaiken muun alleen

uhmakkaana, määrätietoisena
revin sängystä pois kosteat lakanat
pinoan siististi tilalle kaikki vaatekappaleeni
kaikki ne, joita olet joskus kehunut
sen kutittavan villapaidan ja hiertävät alusvaatteet
ihonmyötäisen mekon ja varpaista puristavat kengät
ja poltan niistä jokaisen
mitä sitä turhaan kiintymään

Makaan selälläni, roikotan päätä reunan yli
Vaiti, liikkumatta, jottei hetki särkyisi
Veri kivistää päätä ja sormenpäistä katoaa tunto
Ilta heijastaa seinälle lainehtivia kuvioita
Pakko olla elossa
Pakko olla elossa vielä hetki
Sillä pian tulee öitä, jolloin pimeä ei ole läpitunkematonta
Jolloin metsänrajaan laskeutuu paksu kerros sumua,
katulamppujen valokiilat kuhisevat hyönteisiä
ja askeleet ovat äänettömiä kuivilla teillä

Sellaisena yönä kastaudun viileävetiseen satama-altaaseen
Uin vaivattomasti, kevein vedoin
Ihmeissäni siitä, että kaiken raivon
vatsakipujen
nielaistujen sanojen jälkeen
minuun ei jäänyt pyörremyrskyjä tai tyhjiä kohtia
Ei edes surumielisyyttä
Vaan aluillaan oleva tunne siitä,
että jotakin odottaa kulman takana

punertavien valojen liukuessa
yläpuolellamme, vartaloillamme
hämärtäen kaiken muun ympäriltä
heilautat hiuksiasi puolelta toiselle
hampaasi välähtävät hymyillessä
kuin leijona
valmiina hyökkäämään
yleensä puraiset jos joku tulee liian lähelle
mutta silloin halusit minun
istuvan kasvoillesi koko painollani
ja olit jotenkin niin
lähellä, elossa, konkreettinen
että paloin halusta lipsauttaa
kuinka saatan olla *rakast