"jossakin" poems - Hello Poetry

pyysin kauniisti työntäisit sormet syvemmälle kaivaisit ulos sen pelon jota olen itse yrittänyt saada ulos jokaisen lauseen myötä varoen läikkymästä päällesi lamauttava kipu jossakin rintakehän seudulla valmiina lainehtimaan yli ehkä sussa ei ole sitä järjen ääntä tai sitten halusin leikitellä tulella nyt, mene kauemmas koska olen metsäpalo ja saatan tarttua takinkauluksiisi ensimmäisen tuulenvireen käydessä

0

Mar 28, 2016

Mar 28, 2016 at 3:36 PM UTC

julia-anniina

poikki

pyysin kauniisti työntäisit sormet syvemmälle kaivaisit ulos sen pelon jota olen itse yrittänyt saada ulos jokaisen lauseen myötä varoen läikkymästä päällesi lamauttava kipu jossakin rintakehän seudulla valmiina lainehtimaan yli ehkä sussa ei ole sitä järjen ääntä tai sitten halusin leikitellä tulella nyt, mene kauemmas koska olen metsäpalo ja saatan tarttua takinkauluksiisi ensimmäisen tuulenvireen käydessä

15

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

0

Apr 14, 2016

Apr 14, 2016 at 4:29 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

2

miettiä jo etukäteen mikä sotku tästä taas syntyykään tiedostaa se jatkuvasti ärsyttävänä kaiherruksena mutta jossakin vaiheessa kieltäytyä palaamasta asiaan ihastua loputtoman paljon ja aina vain uudestaan ihmisiin joiden nimet menevät korvista ohi jotka kykenivät hetken viihdyttämään olemassaolollaan mutta joiden sanoja ei jaksa muistaa myöhemmin aina on joku notkumassa tiskillä valmiina tarjoamaan joku huutamassa perään että sulla on niin kivat reidet selitellä muille että se oli vain heikko hetki kunhan vitsailtiin ja pidettiin hauskaa tuntea ylipäätään tarvetta selittelylle olla jälkeenpäin selittämättömällä umpisolmulla koettaa pitää asiat järkevissä mittasuhteissa mutta tuntea pistelevää katumusta viikkotolkulla ymmärtää rikkoneensa joitakin hyvin hauraita lupauksia silti päästä pälkähästä ilman sen suurempia seuraamuksia olla siksi ottamatta täyttä vastuuta itselleen jos ei nyt niin tuskin seuraavallakaan kerralla

0

Apr 10, 2016

Apr 10, 2016 at 4:10 PM UTC

julia-anniina

ottaa päähän

miettiä jo etukäteen mikä sotku tästä taas syntyykään tiedostaa se jatkuvasti ärsyttävänä kaiherruksena mutta jossakin vaiheessa kieltäytyä palaamasta asiaan ihastua loputtoman paljon ja aina vain uudestaan ihmisiin joiden nimet menevät korvista ohi jotka kykenivät hetken viihdyttämään olemassaolollaan mutta joiden sanoja ei jaksa muistaa myöhemmin aina on joku notkumassa tiskillä valmiina tarjoamaan joku huutamassa perään että sulla on niin kivat reidet selitellä muille että se oli vain heikko hetki kunhan vitsailtiin ja pidettiin hauskaa tuntea ylipäätään tarvetta selittelylle olla jälkeenpäin selittämättömällä umpisolmulla koettaa pitää asiat järkevissä mittasuhteissa mutta tuntea pistelevää katumusta viikkotolkulla ymmärtää rikkoneensa joitakin hyvin hauraita lupauksia silti päästä pälkähästä ilman sen suurempia seuraamuksia olla siksi ottamatta täyttä vastuuta itselleen jos ei nyt niin tuskin seuraavallakaan kerralla

19

Istuin pelkääjän paikalla, jalat syliin nostettuina, jotta varpaista ei katoaisi tunto. Oli yksi vuoden kylmimmistä päivistä. Talvi oli tullut myöhemmin kuin minään aikaisempana vuotena, mutta ottanut yhden yön aikana loppukirin, ja upottanut kaupungit muutamassa tunnissa paksun lumikerroksen alle. Ilmastointi puhalsi haaleasti päällemme, välillä katkonaisesti, välillä tasaisesti huristen. Nukahdin ehkä jossakin vaiheessa, pää nuokkuen selkänojaa vasten. Sujautit toisen kätesi takkini alle lämmitelläksesi. Kaksitoista viikkoa on pitkä aika, sanoit hiljaa, nostamatta katsetta tiestä. Ikkunasta näkyi metsänvarteen maamerkiksi rakennettu, nyt harmaaseen ja valkeaan peittynyt panssarivaunu. Kolme kuukautta myöhemmin helle seisoi painostavana talojen välissä ja katukiveyksillä, saaden paidan liimaantumaan märkänä kiinni selkään. Tuon lisäksi juuri mikään muu ei ollut muuttunut. Et ollut vielä korjannut auton ilmastointia, ja sisätilaan putoili kanavia pitkin kukkivien puiden silmuja. En vaivautunut kysymään, minne olimme menossa, tai kuinka kauan sinne kestäisi ajaa. Mitä kauniimpi sää, sen hauskempaa oli painaa jalkaa lujemmin polkimelle, tapasit sanoa. Rullasin puoleiseni ikkunan auki, ja lepuutin hetken kättäni sen reunalla.

0

May 22, 2016

May 22, 2016 at 12:55 PM UTC

julia-anniina

kesäkissa

Istuin pelkääjän paikalla, jalat syliin nostettuina, jotta varpaista ei katoaisi tunto. Oli yksi vuoden kylmimmistä päivistä. Talvi oli tullut myöhemmin kuin minään aikaisempana vuotena, mutta ottanut yhden yön aikana loppukirin, ja upottanut kaupungit muutamassa tunnissa paksun lumikerroksen alle. Ilmastointi puhalsi haaleasti päällemme, välillä katkonaisesti, välillä tasaisesti huristen. Nukahdin ehkä jossakin vaiheessa, pää nuokkuen selkänojaa vasten. Sujautit toisen kätesi takkini alle lämmitelläksesi. Kaksitoista viikkoa on pitkä aika, sanoit hiljaa, nostamatta katsetta tiestä. Ikkunasta näkyi metsänvarteen maamerkiksi rakennettu, nyt harmaaseen ja valkeaan peittynyt panssarivaunu. Kolme kuukautta myöhemmin helle seisoi painostavana talojen välissä ja katukiveyksillä, saaden paidan liimaantumaan märkänä kiinni selkään. Tuon lisäksi juuri mikään muu ei ollut muuttunut. Et ollut vielä korjannut auton ilmastointia, ja sisätilaan putoili kanavia pitkin kukkivien puiden silmuja. En vaivautunut kysymään, minne olimme menossa, tai kuinka kauan sinne kestäisi ajaa. Mitä kauniimpi sää, sen hauskempaa oli painaa jalkaa lujemmin polkimelle, tapasit sanoa. Rullasin puoleiseni ikkunan auki, ja lepuutin hetken kättäni sen reunalla.

8

pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina

0

Apr 18, 2016

Apr 18, 2016 at 3:11 PM UTC

julia-anniina

huonon runouden päivä

pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina

28