"jonka" poems - Hello Poetry

sitä kuvittelee jokaisen hetken olevan jollain tapaa hirveän tärkeä ja silti käyttää puolet hetkistä jossitteluun, tilanteiden tarkkailuun, vaihtoehtojen punnitsemiseen haluten ymmärtää, mitä kaikkea on mahdollista tapahtua mutta silloin pitäisi myös ymmärtää, että mahdollisuuksia on olemassa rajaton määrä ja jokainen niistä on tasapuolisesti yhtä merkityksellinen tai merkityksetön huolimattomasti läpiselattu sanakirja, tilastolaskelmia kaaosteoria, perhosvaikutus väsyneitä kielikuvia ja käsikirjoituksen puute öljystä kiiltävät risteykset ja ruuhkaiset liikennevalot, joiden takia myöhästyt junasta, jonka takia hyppäät seuraavaan joka myöhästyy raiteella juoksevan peuran vuoksi ja perille päästyäsi alkaa satamaan hiukset liimautuvat otsallesi ja nyit huppua tiukemmin silmille kiihdytät vauhtia puolijuoksuksi, jotta ehtisit sisälle ennen kuin kastut läpimäräksi ja väistellessäsi vedestä tulvivia katuojia unohdat väistää kaikkia muita ja pam, niin syntyy kolari valtatiellä

0

Mar 20, 2016

Mar 20, 2016 at 2:51 PM UTC

julia-anniina

Untitled

sitä kuvittelee jokaisen hetken olevan jollain tapaa hirveän tärkeä ja silti käyttää puolet hetkistä jossitteluun, tilanteiden tarkkailuun, vaihtoehtojen punnitsemiseen haluten ymmärtää, mitä kaikkea on mahdollista tapahtua mutta silloin pitäisi myös ymmärtää, että mahdollisuuksia on olemassa rajaton määrä ja jokainen niistä on tasapuolisesti yhtä merkityksellinen tai merkityksetön huolimattomasti läpiselattu sanakirja, tilastolaskelmia kaaosteoria, perhosvaikutus väsyneitä kielikuvia ja käsikirjoituksen puute öljystä kiiltävät risteykset ja ruuhkaiset liikennevalot, joiden takia myöhästyt junasta, jonka takia hyppäät seuraavaan joka myöhästyy raiteella juoksevan peuran vuoksi ja perille päästyäsi alkaa satamaan hiukset liimautuvat otsallesi ja nyit huppua tiukemmin silmille kiihdytät vauhtia puolijuoksuksi, jotta ehtisit sisälle ennen kuin kastut läpimäräksi ja väistellessäsi vedestä tulvivia katuojia unohdat väistää kaikkia muita ja pam, niin syntyy kolari valtatiellä

18

Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä. Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen. Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi. Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti. Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.

0

May 3, 2016

May 3, 2016 at 8:59 AM UTC

julia-anniina

Untitled

Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä. Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen. Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi. Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti. Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.

5

Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille

0

Mar 18, 2016

Mar 18, 2016 at 1:41 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille

13

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

0

May 25, 2016

May 25, 2016 at 12:21 PM UTC

julia-anniina

poutaa, 1

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

25