"joka" poems - Hello Poetry

sitä kuvittelee jokaisen hetken olevan jollain tapaa hirveän tärkeä ja silti käyttää puolet hetkistä jossitteluun, tilanteiden tarkkailuun, vaihtoehtojen punnitsemiseen haluten ymmärtää, mitä kaikkea on mahdollista tapahtua mutta silloin pitäisi myös ymmärtää, että mahdollisuuksia on olemassa rajaton määrä ja jokainen niistä on tasapuolisesti yhtä merkityksellinen tai merkityksetön huolimattomasti läpiselattu sanakirja, tilastolaskelmia kaaosteoria, perhosvaikutus väsyneitä kielikuvia ja käsikirjoituksen puute öljystä kiiltävät risteykset ja ruuhkaiset liikennevalot, joiden takia myöhästyt junasta, jonka takia hyppäät seuraavaan joka myöhästyy raiteella juoksevan peuran vuoksi ja perille päästyäsi alkaa satamaan hiukset liimautuvat otsallesi ja nyit huppua tiukemmin silmille kiihdytät vauhtia puolijuoksuksi, jotta ehtisit sisälle ennen kuin kastut läpimäräksi ja väistellessäsi vedestä tulvivia katuojia unohdat väistää kaikkia muita ja pam, niin syntyy kolari valtatiellä

0

Mar 20, 2016

Mar 20, 2016 at 2:51 PM UTC

julia-anniina

Untitled

sitä kuvittelee jokaisen hetken olevan jollain tapaa hirveän tärkeä ja silti käyttää puolet hetkistä jossitteluun, tilanteiden tarkkailuun, vaihtoehtojen punnitsemiseen haluten ymmärtää, mitä kaikkea on mahdollista tapahtua mutta silloin pitäisi myös ymmärtää, että mahdollisuuksia on olemassa rajaton määrä ja jokainen niistä on tasapuolisesti yhtä merkityksellinen tai merkityksetön huolimattomasti läpiselattu sanakirja, tilastolaskelmia kaaosteoria, perhosvaikutus väsyneitä kielikuvia ja käsikirjoituksen puute öljystä kiiltävät risteykset ja ruuhkaiset liikennevalot, joiden takia myöhästyt junasta, jonka takia hyppäät seuraavaan joka myöhästyy raiteella juoksevan peuran vuoksi ja perille päästyäsi alkaa satamaan hiukset liimautuvat otsallesi ja nyit huppua tiukemmin silmille kiihdytät vauhtia puolijuoksuksi, jotta ehtisit sisälle ennen kuin kastut läpimäräksi ja väistellessäsi vedestä tulvivia katuojia unohdat väistää kaikkia muita ja pam, niin syntyy kolari valtatiellä

18

kulta mulla on sulle aika huonoja uutisia äitisi lähti toisen mukaan ja nyt vastuullasi on kannatella isääsi vaikka olisit itsekin vain päivä päivältä uupuneempi kulta mä olen ollut vähän huolissani susta en sano sitä pahalla mutten taida olla ainoa joka ihmettelee sitä ettet soita muulloin kuin keskellä yötä kulta mä olen pahoillani ja olen ollut jo aivan liikaa siitä että näen susta unia useammin kuin pitäisi niissä olet kaunis vahvempi kuin kevät ja rohkeampi kuin koskaan

0

Apr 3, 2016

Apr 3, 2016 at 4:09 PM UTC

julia-anniina

Untitled

kulta mulla on sulle aika huonoja uutisia äitisi lähti toisen mukaan ja nyt vastuullasi on kannatella isääsi vaikka olisit itsekin vain päivä päivältä uupuneempi kulta mä olen ollut vähän huolissani susta en sano sitä pahalla mutten taida olla ainoa joka ihmettelee sitä ettet soita muulloin kuin keskellä yötä kulta mä olen pahoillani ja olen ollut jo aivan liikaa siitä että näen susta unia useammin kuin pitäisi niissä olet kaunis vahvempi kuin kevät ja rohkeampi kuin koskaan

20

puhukaa, puhukaa, puhukaa ja mitä enemmän puhutaan, sitä enemmän tunnen itseni täysin keskinkertaiseksi *muistittehan istua selkä suorana? jos välttelette muiden katsetta, teitä saatetaan pitää epäilyttävänä* sanot mun nimen pehmeästi ja kahdella uulla hymyillen viekkaasti, sitä hymyä, joka antaa ymmärtää, että yllytettäessä tekisit mitä vain, kenelle vain tarvitsisi vain pyytää, niin ottaisit lähelle ahtautuisit viereeni sille pienelle siivulle parveketta jonne sade ei yllä naureskellen alakuloisena sille, että syksy vyöryy ylitse, vaikka kuinka tahtoisi estää hyvää syntymäpäivää

0

Feb 18, 2016

Feb 18, 2016 at 3:40 PM UTC

julia-anniina

6.9.2015

puhukaa, puhukaa, puhukaa ja mitä enemmän puhutaan, sitä enemmän tunnen itseni täysin keskinkertaiseksi *muistittehan istua selkä suorana? jos välttelette muiden katsetta, teitä saatetaan pitää epäilyttävänä* sanot mun nimen pehmeästi ja kahdella uulla hymyillen viekkaasti, sitä hymyä, joka antaa ymmärtää, että yllytettäessä tekisit mitä vain, kenelle vain tarvitsisi vain pyytää, niin ottaisit lähelle ahtautuisit viereeni sille pienelle siivulle parveketta jonne sade ei yllä naureskellen alakuloisena sille, että syksy vyöryy ylitse, vaikka kuinka tahtoisi estää hyvää syntymäpäivää

15

Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille

0

Mar 18, 2016

Mar 18, 2016 at 1:41 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille

13

Sä olet kuin krapula, joka ei tunnu väistyvän Monen päivän painostava sisäilma, pakoon pyrkivä ajatus mielen perällä Tai kuin se tiedottomuus, kun herää auton kyydistä niskat jumissa moottoritien jylistessä renkaiden alla Ymmärtämättä hetkeen, miksi meteli on niin kova Sulle sellainen tiedottomuus on tavoite Miettimättä muutamaa sekuntia kauempaa hyökkäät kiinni hetkiin, tilaisuuksiin, kaksinkäsin kuin ne saattaisivat karata Kuulemma olisi hulluutta jäädä vain paikoilleen Matkustat aina omin päin, varoituksista huolimatta yksin Haluat tutustua vieruskaveriin yön yli kestävällä junamatkalla, testata viehätysvoimaasi tuntemattomiin, viekoitella itsesi ystäväporukoihin Palatessasi kerrot, kuinka ihmiset ovat kauniimpia Välimeren toisella puolella, että olet valmis lähtemään heti uudestaan Kuuntelen suupielet hymyssä, pää kallellaan, kuin keskittyisin, pitäen piikikkäät sanat itselläni Ehkä sen takia me ei juurikaan enää jutella, sen takia, etten siedä sitä vilpitöntä iloa äänessäsi Enkä pysty olemaan miettimättä, onko pahempi olla ilkeä kerran tahallaan vai jatkuvasti huomaamattaan

0

Feb 24, 2016

Feb 24, 2016 at 4:25 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Sä olet kuin krapula, joka ei tunnu väistyvän Monen päivän painostava sisäilma, pakoon pyrkivä ajatus mielen perällä Tai kuin se tiedottomuus, kun herää auton kyydistä niskat jumissa moottoritien jylistessä renkaiden alla Ymmärtämättä hetkeen, miksi meteli on niin kova Sulle sellainen tiedottomuus on tavoite Miettimättä muutamaa sekuntia kauempaa hyökkäät kiinni hetkiin, tilaisuuksiin, kaksinkäsin kuin ne saattaisivat karata Kuulemma olisi hulluutta jäädä vain paikoilleen Matkustat aina omin päin, varoituksista huolimatta yksin Haluat tutustua vieruskaveriin yön yli kestävällä junamatkalla, testata viehätysvoimaasi tuntemattomiin, viekoitella itsesi ystäväporukoihin Palatessasi kerrot, kuinka ihmiset ovat kauniimpia Välimeren toisella puolella, että olet valmis lähtemään heti uudestaan Kuuntelen suupielet hymyssä, pää kallellaan, kuin keskittyisin, pitäen piikikkäät sanat itselläni Ehkä sen takia me ei juurikaan enää jutella, sen takia, etten siedä sitä vilpitöntä iloa äänessäsi Enkä pysty olemaan miettimättä, onko pahempi olla ilkeä kerran tahallaan vai jatkuvasti huomaamattaan

24

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

0

May 25, 2016

May 25, 2016 at 12:21 PM UTC

julia-anniina

poutaa, 1

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

25

Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa, että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan (sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä) Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia Tuoksut savulta ja lämmöltä etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä, kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten Lähtiessäni jätän ikkunan auki, ja sinut puoliuneen Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat ja samalla sisälle tulee myös lumisade havahduttaen sinut kohinallaan unesta Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän, että on helmikuu Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani

0

Feb 12, 2016

Feb 12, 2016 at 8:05 AM UTC

julia-anniina

Untitled

Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa, että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan (sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä) Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia Tuoksut savulta ja lämmöltä etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä, kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten Lähtiessäni jätän ikkunan auki, ja sinut puoliuneen Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat ja samalla sisälle tulee myös lumisade havahduttaen sinut kohinallaan unesta Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän, että on helmikuu Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani

22

kahdeksan kuukautta olen puhunut ohi suuni sellaisista asioista jotka olisi pitänyt jättää kahdenkeskisiksi sellaisille ihmisille joille kukaan ei ole tilivelvollinen tietämättömyyttäni tai itsekkyyttäni tai tahdittomuuttani joskus myös tahallani kun olen ollut yksinäinen en vastaa viesteihin vaikka lupasin ja sitten kun vastaan teen sen väärällä hetkellä tai liian nopeasti tai kolme päivää myöhässä en saa muotoiltua sanojani oikealta kuulostavaan järjestykseen en voi muuttua pelastusrenkaaksi toiselle vaikka kuinka haluaisin enkä osaa lohduttaa kun purskahdat yhtäkkiä itkuun sylissäni joka kerta kun aloitan lauseen kieltävällä sanalla tiedän jääväni vain enemmän velkaa siitä että sohin huomaamattani aristavia paikkoja ja siitä että sisälläsi on niin paljon hyvyyttä että menen sanattomaksi niin paljon elämää että se saa polvet pettämään

0

Mar 18, 2016

Mar 18, 2016 at 11:11 AM UTC

julia-anniina

02:00

kahdeksan kuukautta olen puhunut ohi suuni sellaisista asioista jotka olisi pitänyt jättää kahdenkeskisiksi sellaisille ihmisille joille kukaan ei ole tilivelvollinen tietämättömyyttäni tai itsekkyyttäni tai tahdittomuuttani joskus myös tahallani kun olen ollut yksinäinen en vastaa viesteihin vaikka lupasin ja sitten kun vastaan teen sen väärällä hetkellä tai liian nopeasti tai kolme päivää myöhässä en saa muotoiltua sanojani oikealta kuulostavaan järjestykseen en voi muuttua pelastusrenkaaksi toiselle vaikka kuinka haluaisin enkä osaa lohduttaa kun purskahdat yhtäkkiä itkuun sylissäni joka kerta kun aloitan lauseen kieltävällä sanalla tiedän jääväni vain enemmän velkaa siitä että sohin huomaamattani aristavia paikkoja ja siitä että sisälläsi on niin paljon hyvyyttä että menen sanattomaksi niin paljon elämää että se saa polvet pettämään

15

Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa Karataan kikatellen vessaan pussailemaan Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista vaikka vatsaa ja poskia kivistää Joku heittää leksaa viereisessä kopissa tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta meistä puhumattakaan Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava juuri tässä nimenomaisessa puistossa kun äänesi on humalasta hutera sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin Tämä on täsmälleen sellainen tarina (saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)

0

May 7, 2016

May 7, 2016 at 6:55 AM UTC

julia-anniina

Untitled

Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa Karataan kikatellen vessaan pussailemaan Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista vaikka vatsaa ja poskia kivistää Joku heittää leksaa viereisessä kopissa tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta meistä puhumattakaan Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava juuri tässä nimenomaisessa puistossa kun äänesi on humalasta hutera sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin Tämä on täsmälleen sellainen tarina (saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)

20

Istut siinä alusvaatteisillasi, tukka sotkussa, kertoen huonoja vitsejä Korkeista ikkunoista heijastuu sisään kalpeaa valoa joka piirtää esiin hymykuoppasi, suonet kämmenselissäsi kerran näin kun kotka nappasi mukaansa pihalla juoksevan koiran mutta oikeastaan en jaksaisi puhua enää kuolemasta joten olemme molemmat hiljaa

0

Mar 17, 2016

Mar 17, 2016 at 10:25 AM UTC

julia-anniina

Aamupäivä

Istut siinä alusvaatteisillasi, tukka sotkussa, kertoen huonoja vitsejä Korkeista ikkunoista heijastuu sisään kalpeaa valoa joka piirtää esiin hymykuoppasi, suonet kämmenselissäsi kerran näin kun kotka nappasi mukaansa pihalla juoksevan koiran mutta oikeastaan en jaksaisi puhua enää kuolemasta joten olemme molemmat hiljaa

8