Submit your work, meet writers and drop the ads. Become a member
Julia Anniina Jan 2016
Humallun musiikista, suloisista juomista,
ihmismassan päämäärättömästä liikkeestä
Ajautuen jonnekin mieleni ulottumattomiin
Pehmeästi, kuin vahingossa
Liveten ulos harkintakyvystäni
Ulos mukavuusalueeltani, ilman vastalauseita
Ulos tahmealta lattialta
Ulos parvekkeelle tuntemattoman kanssa,
kaupunginosaan, jossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin
Ahmien omaa tiedottomuuttani
Lopulta ulos kurkusta sormien kautta viemäriin
Pää edellä maahan
Eikä se mieli ole kadonnut sillä välin minnekään
Vaikka juoksin sitä karkuun henkeni edestä
Vaikka siinä hetkessä luulin, ettei sitä koskaan ollutkaan
Vaan kaikki oli täysin selvää ja kirkasta
Julia Anniina Mar 2016
Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla
Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään
Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot
Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa
Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan
ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia
Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen,
eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa
Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa
Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta,
joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi
Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki
Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille
Julia Anniina May 2016
rystyset ruvella pakkasesta
anelin anteeksiantoa toistakymmentä kertaa
jää hetkeksi kerrallaan
päiväksi tai viikoksi
siihen asti kunnes tulee kesä
olisihan se vähän tylsää
ilman sua roikkumassa ovensuussa
tupakka vinossa huulilla
ja se vasta vihlaiseekin
jos ei halua kolhiintua edes hieman

sopivasti sotkuiset silmät
paloa sormenpäissäsi
ei harmaata täyttämässä välejä
vain korkeita huippuja tai mutaisia pohjia
joko lähdetään
mennään maantielle juoksemaan
huudetaan elämälle tai siitä johtuen
reput täynnä sähikäisiä ja pikaruokaa
pientareet keltaisinaan voikukista
maailma kaksinkerroin edessämme
Julia Anniina May 2016
vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita
piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta
metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin
muistan ilman pienintäkään epäilystä
että noiden harjujen takana
umpeen kasvaneiden polkujen päässä
niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta
on kallioisia rantoja
bensalta ja nuotioilta tuoksuvia
sameavetisiä lampia
nokkosia polttamassa jalansyrjiä

näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia
että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa
nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan
mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan
pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan
havahtumaan jostakin sellaisesta
joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään
olen varma, että unohtamisen myötä
ne unet tulevat harvenemaan
muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi
(siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan
jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä)
ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti
lakkaavat kokonaan olemasta
Julia Anniina Apr 2016
miettiä jo etukäteen mikä sotku tästä taas syntyykään
tiedostaa se jatkuvasti ärsyttävänä kaiherruksena
mutta jossakin vaiheessa kieltäytyä palaamasta asiaan
ihastua loputtoman paljon ja aina vain uudestaan
ihmisiin joiden nimet menevät korvista ohi
jotka kykenivät hetken viihdyttämään olemassaolollaan
mutta joiden sanoja ei jaksa muistaa myöhemmin
aina on joku notkumassa tiskillä valmiina tarjoamaan
joku huutamassa perään että sulla on niin kivat reidet
selitellä muille että se oli vain heikko hetki
kunhan vitsailtiin ja pidettiin hauskaa
tuntea ylipäätään tarvetta selittelylle
olla jälkeenpäin selittämättömällä umpisolmulla
koettaa pitää asiat järkevissä mittasuhteissa
mutta tuntea pistelevää katumusta viikkotolkulla
ymmärtää rikkoneensa joitakin hyvin hauraita lupauksia
silti päästä pälkähästä ilman sen suurempia seuraamuksia
olla siksi ottamatta täyttä vastuuta itselleen
jos ei nyt niin tuskin seuraavallakaan kerralla

— The End —