ihminen on omalle minälleen susi
ja jos ajatukselle antaa pikkusormen
se todellakin vie koko kehon
eikä sitä paranna kymmenen haukkua tai sata kehua
jos itse huutaa lakkaamatta niiden päälle
rakentaa perusteet juoksuhiekkaan
tekee turvapaikan jostakin kovin petollisesta
muiden huomaamatta tai kirkkain silmin valehdellen
kusettaa kuitenkin vain itseään

onhan sen pakko vaikuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen
tuosta noin vain, kertaheitolla
jos vain olet tuosta vähän kapeampi
tuosta hieman kevyempi
linnunluinen ja teräväpolvinen

mittasuhteet vääristyvät mittoja tuijottamalla
ravaamalla asuntonsa portaita ylös alas ylös
se vaati uhrauksia
mutta kyllä ne kaikki luvut muistaa ulkoa
taulukot ja tuoteselosteet, edelleen
vihreää teetä ja laksatiiveja
sitten vielä kerran

mutta onni onnettomuudessa;
fyysistä itseään on mahdoton lähteä karkuun
voit juosta maailman ääriin asti
ja silti perille päästyäsi
olet edelleen sinä, omissa nahoissasi
mieltä, ihoa, sisuskaluja myöten
keho kestää uskomattomia asioita
kestää läpi avannon pintajään ja lapsuuden vesirokon
tervan ja vatsalaukkua polttavan putken
loppumattomien lihassärkyjen
viikkotolkulla lavuaarin yllä kakomisen
aina vain kasvattaen arpea ruhjeisiin
haalistaen verenpurkaumat
jotta voisit juosta, tanssia, naida
kiivetä vuorille tai vaikka hitto soikoon puuhun
ei se siitä sen kummemmaksi muutu
vaikka sinua olisi olemassa
kolmasosan vähemmän

Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä.

Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen.
Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi.

Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti.

Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.

Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla
Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään
Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot
Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa
Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan
ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia
Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen,
eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa
Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa
Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta,
joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi
Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki
Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille