"hitaasti" poems - Hello Poetry

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

0

Apr 14, 2016

Apr 14, 2016 at 4:29 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

2

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

0

May 25, 2016

May 25, 2016 at 12:21 PM UTC

julia-anniina

poutaa, 1

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

25

pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina

0

Apr 18, 2016

Apr 18, 2016 at 3:11 PM UTC

julia-anniina

huonon runouden päivä

pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina

28

Pyöreässä pöydässä vieressäni istuu kouluikäinen tyttö Lukee opasta kissankasvatuksesta Hitaasti, huolellisesti, kuljettaa sormea sivun pintaa pitkin edetessään Kuvia pehmoisista polkuanturoista Jäntevistä viiksistä Toisessa kerroksessa remontoidaan Rakenteet tärisevät levottomasti Minä täytän reppuni runoilla Sullon sen täyteen hädissään viliseviä sanoja Pidän hengityksen tasaisena ja duurissa Venyttelen niin että nivelet rutisevat Hirveää meteliä Tyttö katsoo kummasti Nousee pöydästä maidonvalkoiset hampaat vilkkuen Hyllyjen välistä kuuluu mau’untaa

0

Jul 21, 2016

Jul 21, 2016 at 8:37 AM UTC

julia-anniina

Untitled

Pyöreässä pöydässä vieressäni istuu kouluikäinen tyttö Lukee opasta kissankasvatuksesta Hitaasti, huolellisesti, kuljettaa sormea sivun pintaa pitkin edetessään Kuvia pehmoisista polkuanturoista Jäntevistä viiksistä Toisessa kerroksessa remontoidaan Rakenteet tärisevät levottomasti Minä täytän reppuni runoilla Sullon sen täyteen hädissään viliseviä sanoja Pidän hengityksen tasaisena ja duurissa Venyttelen niin että nivelet rutisevat Hirveää meteliä Tyttö katsoo kummasti Nousee pöydästä maidonvalkoiset hampaat vilkkuen Hyllyjen välistä kuuluu mau’untaa

15