"hiljaa" poems - Hello Poetry

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

0

Apr 14, 2016

Apr 14, 2016 at 4:29 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

2

vähän kuin sokea piste näkökentässä minulla on yläselässä sellaisia kohtia joihin on mahdotonta ylettää nojasin kasvoja käteeni purren hampaita kevyesti rystysiin kyynärvarsissa ihottumaa asfaltista iho kiristyneenä nivelten päälle leikitellen ajatuksella miltä tuntuisi kävellä tästä niityn ja muutaman porttikongin lävitse istuutua valoisaan olohuoneeseen häpeänsekaisena viereesi sohvalle nyppiä hiljaa pikkukiviä pois ruhjeista antaa sinun kysellä kuulumisia ääneni murtuen hennosti paikka paikoin ei vihasta tai pelosta tai mistään niin vahvasta vaan ehkä hämmennyksestä sitä kouraisevaa tunnetta kohtaan ettei minusta ole välttämättä kukaan välittänyt koskaan niin vilpittömästi että jaksaisi päivästä toiseen pidellä sylissä hetkeksikään hellittämättä

0

May 25, 2016

May 25, 2016 at 2:19 PM UTC

julia-anniina

poutaa, 2

vähän kuin sokea piste näkökentässä minulla on yläselässä sellaisia kohtia joihin on mahdotonta ylettää nojasin kasvoja käteeni purren hampaita kevyesti rystysiin kyynärvarsissa ihottumaa asfaltista iho kiristyneenä nivelten päälle leikitellen ajatuksella miltä tuntuisi kävellä tästä niityn ja muutaman porttikongin lävitse istuutua valoisaan olohuoneeseen häpeänsekaisena viereesi sohvalle nyppiä hiljaa pikkukiviä pois ruhjeista antaa sinun kysellä kuulumisia ääneni murtuen hennosti paikka paikoin ei vihasta tai pelosta tai mistään niin vahvasta vaan ehkä hämmennyksestä sitä kouraisevaa tunnetta kohtaan ettei minusta ole välttämättä kukaan välittänyt koskaan niin vilpittömästi että jaksaisi päivästä toiseen pidellä sylissä hetkeksikään hellittämättä

23

Istuin pelkääjän paikalla, jalat syliin nostettuina, jotta varpaista ei katoaisi tunto. Oli yksi vuoden kylmimmistä päivistä. Talvi oli tullut myöhemmin kuin minään aikaisempana vuotena, mutta ottanut yhden yön aikana loppukirin, ja upottanut kaupungit muutamassa tunnissa paksun lumikerroksen alle. Ilmastointi puhalsi haaleasti päällemme, välillä katkonaisesti, välillä tasaisesti huristen. Nukahdin ehkä jossakin vaiheessa, pää nuokkuen selkänojaa vasten. Sujautit toisen kätesi takkini alle lämmitelläksesi. Kaksitoista viikkoa on pitkä aika, sanoit hiljaa, nostamatta katsetta tiestä. Ikkunasta näkyi metsänvarteen maamerkiksi rakennettu, nyt harmaaseen ja valkeaan peittynyt panssarivaunu. Kolme kuukautta myöhemmin helle seisoi painostavana talojen välissä ja katukiveyksillä, saaden paidan liimaantumaan märkänä kiinni selkään. Tuon lisäksi juuri mikään muu ei ollut muuttunut. Et ollut vielä korjannut auton ilmastointia, ja sisätilaan putoili kanavia pitkin kukkivien puiden silmuja. En vaivautunut kysymään, minne olimme menossa, tai kuinka kauan sinne kestäisi ajaa. Mitä kauniimpi sää, sen hauskempaa oli painaa jalkaa lujemmin polkimelle, tapasit sanoa. Rullasin puoleiseni ikkunan auki, ja lepuutin hetken kättäni sen reunalla.

0

May 22, 2016

May 22, 2016 at 12:55 PM UTC

julia-anniina

kesäkissa

Istuin pelkääjän paikalla, jalat syliin nostettuina, jotta varpaista ei katoaisi tunto. Oli yksi vuoden kylmimmistä päivistä. Talvi oli tullut myöhemmin kuin minään aikaisempana vuotena, mutta ottanut yhden yön aikana loppukirin, ja upottanut kaupungit muutamassa tunnissa paksun lumikerroksen alle. Ilmastointi puhalsi haaleasti päällemme, välillä katkonaisesti, välillä tasaisesti huristen. Nukahdin ehkä jossakin vaiheessa, pää nuokkuen selkänojaa vasten. Sujautit toisen kätesi takkini alle lämmitelläksesi. Kaksitoista viikkoa on pitkä aika, sanoit hiljaa, nostamatta katsetta tiestä. Ikkunasta näkyi metsänvarteen maamerkiksi rakennettu, nyt harmaaseen ja valkeaan peittynyt panssarivaunu. Kolme kuukautta myöhemmin helle seisoi painostavana talojen välissä ja katukiveyksillä, saaden paidan liimaantumaan märkänä kiinni selkään. Tuon lisäksi juuri mikään muu ei ollut muuttunut. Et ollut vielä korjannut auton ilmastointia, ja sisätilaan putoili kanavia pitkin kukkivien puiden silmuja. En vaivautunut kysymään, minne olimme menossa, tai kuinka kauan sinne kestäisi ajaa. Mitä kauniimpi sää, sen hauskempaa oli painaa jalkaa lujemmin polkimelle, tapasit sanoa. Rullasin puoleiseni ikkunan auki, ja lepuutin hetken kättäni sen reunalla.

8

Istut siinä alusvaatteisillasi, tukka sotkussa, kertoen huonoja vitsejä Korkeista ikkunoista heijastuu sisään kalpeaa valoa joka piirtää esiin hymykuoppasi, suonet kämmenselissäsi kerran näin kun kotka nappasi mukaansa pihalla juoksevan koiran mutta oikeastaan en jaksaisi puhua enää kuolemasta joten olemme molemmat hiljaa

0

Mar 17, 2016

Mar 17, 2016 at 10:25 AM UTC

julia-anniina

Aamupäivä

Istut siinä alusvaatteisillasi, tukka sotkussa, kertoen huonoja vitsejä Korkeista ikkunoista heijastuu sisään kalpeaa valoa joka piirtää esiin hymykuoppasi, suonet kämmenselissäsi kerran näin kun kotka nappasi mukaansa pihalla juoksevan koiran mutta oikeastaan en jaksaisi puhua enää kuolemasta joten olemme molemmat hiljaa

8