"hieman" poems - Hello Poetry

ihminen on omalle minälleen susi ja jos ajatukselle antaa pikkusormen se todellakin vie koko kehon eikä sitä paranna kymmenen haukkua tai sata kehua jos itse huutaa lakkaamatta niiden päälle rakentaa perusteet juoksuhiekkaan tekee turvapaikan jostakin kovin petollisesta muiden huomaamatta tai kirkkain silmin valehdellen kusettaa kuitenkin vain itseään onhan sen pakko vaikuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen tuosta noin vain, kertaheitolla jos vain olet tuosta vähän kapeampi tuosta hieman kevyempi linnunluinen ja teräväpolvinen mittasuhteet vääristyvät mittoja tuijottamalla ravaamalla asuntonsa portaita ylös alas ylös se vaati uhrauksia mutta kyllä ne kaikki luvut muistaa ulkoa taulukot ja tuoteselosteet, edelleen vihreää teetä ja laksatiiveja sitten vielä kerran mutta onni onnettomuudessa; fyysistä itseään on mahdoton lähteä karkuun voit juosta maailman ääriin asti ja silti perille päästyäsi olet edelleen sinä, omissa nahoissasi mieltä, ihoa, sisuskaluja myöten keho kestää uskomattomia asioita kestää läpi avannon pintajään ja lapsuuden vesirokon tervan ja vatsalaukkua polttavan putken loppumattomien lihassärkyjen viikkotolkulla lavuaarin yllä kakomisen aina vain kasvattaen arpea ruhjeisiin haalistaen verenpurkaumat jotta voisit juosta, tanssia, naida kiivetä vuorille tai vaikka hitto soikoon puuhun ei se siitä sen kummemmaksi muutu vaikka sinua olisi olemassa kolmasosan vähemmän

0

Jun 8, 2016

Jun 8, 2016 at 4:28 PM UTC

julia-anniina

2008-2016

ihminen on omalle minälleen susi ja jos ajatukselle antaa pikkusormen se todellakin vie koko kehon eikä sitä paranna kymmenen haukkua tai sata kehua jos itse huutaa lakkaamatta niiden päälle rakentaa perusteet juoksuhiekkaan tekee turvapaikan jostakin kovin petollisesta muiden huomaamatta tai kirkkain silmin valehdellen kusettaa kuitenkin vain itseään onhan sen pakko vaikuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen tuosta noin vain, kertaheitolla jos vain olet tuosta vähän kapeampi tuosta hieman kevyempi linnunluinen ja teräväpolvinen mittasuhteet vääristyvät mittoja tuijottamalla ravaamalla asuntonsa portaita ylös alas ylös se vaati uhrauksia mutta kyllä ne kaikki luvut muistaa ulkoa taulukot ja tuoteselosteet, edelleen vihreää teetä ja laksatiiveja sitten vielä kerran mutta onni onnettomuudessa; fyysistä itseään on mahdoton lähteä karkuun voit juosta maailman ääriin asti ja silti perille päästyäsi olet edelleen sinä, omissa nahoissasi mieltä, ihoa, sisuskaluja myöten keho kestää uskomattomia asioita kestää läpi avannon pintajään ja lapsuuden vesirokon tervan ja vatsalaukkua polttavan putken loppumattomien lihassärkyjen viikkotolkulla lavuaarin yllä kakomisen aina vain kasvattaen arpea ruhjeisiin haalistaen verenpurkaumat jotta voisit juosta, tanssia, naida kiivetä vuorille tai vaikka hitto soikoon puuhun ei se siitä sen kummemmaksi muutu vaikka sinua olisi olemassa kolmasosan vähemmän

39

Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä. Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen. Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi. Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti. Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.

0

May 3, 2016

May 3, 2016 at 8:59 AM UTC

julia-anniina

Untitled

Jaksat usein muistuttaa ensitapaamisestamme, kerrata tarinaa verkkaisesti äänensävyllä, jonka pehmeys muistuttaa rauhoittavaa silitystä. Silloin tuntui lähestulkoon kunniakkaalta olla juuri se ihminen, jonka valitsit niiden kaikkien vastaan tulleiden joukosta. Ehkä juuri sen takia en juurikaan vastustellut, kun vetäisit minut rivakalla otteella suoraan altaan syvään päähän. Totuin kylmään veteen ennen kuin ehdin huomatakaan, opin täydentämään lauseesi ja tuntemaan kehosi jokaisen piirteen, trauman ja eleen. Yhtä huomaamattomasti kuusi kuukautta pauhasi ohi kosken tavoin, ja sorsat saapuivat uiskentelemaan rannan liepeille. Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti puolihukuksissa, kaulaani myöten kietoutuneena sinuun, keveyteesi ja mutkattomuuteesi, kehräten häikäilemättömästi kosketuksia ja kuiskien tuhmia sanoja korvaasi. Puhuessasi et vilkuile turhaan ympäriinsä, vaan lasket katseesi kiertelemättä ja painavana iholle. Välissä venyttelet laiskasti, kohotat käsivarsiasi, jolloin paidanhelmasi nousee hieman, paljastaen kaistaleen alavatsasi suloista kaarta. Kun niskasi on taivutettuna hennosti taaksepäin etkä välttämättä huomaa, annan silmieni viipyillä sinussa hieman pidempään, kyynärtaipeista sormenpäihin asti. Ennen sinuun tutustumista puolitutuillani oli pois kääntyessäni tapana kuiskutella paheellisuudesta ja huorista, enkä viitsi kieltää, ettekö muisto noista sanoista tuntuisi edelleen aamuisin kohmeisuutena luissani, mutten siltikään malta olla miettimättä, miltä nuo sormet tuntuisivat sisälläni.

5

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

0

Apr 14, 2016

Apr 14, 2016 at 4:29 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

2

aamut ovat harmaita ja raukeita iltapäivät kelmeitä ja sotkuisia istun tukevasti aloillani mutkalla sohvannurkassa on pidettävä kiinni polvista jollen halua tuntea tippuvani kerrot avaruudesta ja viidakoista kuinka haluaisit parvisängyn ja köynnöskasveja katonrajaan riittäisi pelkästään se jos olisi syvä kylpyamme ja aina tuoretta kahvia taitan pääni selkänojalle nojaat hieman lähemmäs helähdät nauramaan puren hampaitani yhteen ulkona on alkanut hämärtää mutta sätkäsi palaa edelleen nämä ovat jäähyväiset ja sydämeni laukkaa kuin varsalauma

0

Apr 7, 2016

Apr 7, 2016 at 12:52 PM UTC

julia-anniina

28. maaliskuuta

aamut ovat harmaita ja raukeita iltapäivät kelmeitä ja sotkuisia istun tukevasti aloillani mutkalla sohvannurkassa on pidettävä kiinni polvista jollen halua tuntea tippuvani kerrot avaruudesta ja viidakoista kuinka haluaisit parvisängyn ja köynnöskasveja katonrajaan riittäisi pelkästään se jos olisi syvä kylpyamme ja aina tuoretta kahvia taitan pääni selkänojalle nojaat hieman lähemmäs helähdät nauramaan puren hampaitani yhteen ulkona on alkanut hämärtää mutta sätkäsi palaa edelleen nämä ovat jäähyväiset ja sydämeni laukkaa kuin varsalauma

20

rystyset ruvella pakkasesta anelin anteeksiantoa toistakymmentä kertaa jää hetkeksi kerrallaan päiväksi tai viikoksi siihen asti kunnes tulee kesä olisihan se vähän tylsää ilman sua roikkumassa ovensuussa tupakka vinossa huulilla ja se vasta vihlaiseekin jos ei halua kolhiintua edes hieman sopivasti sotkuiset silmät paloa sormenpäissäsi ei harmaata täyttämässä välejä vain korkeita huippuja tai mutaisia pohjia joko lähdetään mennään maantielle juoksemaan huudetaan elämälle tai siitä johtuen reput täynnä sähikäisiä ja pikaruokaa pientareet keltaisinaan voikukista maailma kaksinkerroin edessämme

0

May 9, 2016

May 9, 2016 at 1:47 PM UTC

julia-anniina

Untitled

rystyset ruvella pakkasesta anelin anteeksiantoa toistakymmentä kertaa jää hetkeksi kerrallaan päiväksi tai viikoksi siihen asti kunnes tulee kesä olisihan se vähän tylsää ilman sua roikkumassa ovensuussa tupakka vinossa huulilla ja se vasta vihlaiseekin jos ei halua kolhiintua edes hieman sopivasti sotkuiset silmät paloa sormenpäissäsi ei harmaata täyttämässä välejä vain korkeita huippuja tai mutaisia pohjia joko lähdetään mennään maantielle juoksemaan huudetaan elämälle tai siitä johtuen reput täynnä sähikäisiä ja pikaruokaa pientareet keltaisinaan voikukista maailma kaksinkerroin edessämme

20