"hetki" poems - Hello Poetry

Minä en ole yhtäkuin paidan- tai hameenhelman pituus tai seksikumppaneiden määrä Hetkittäinen rohkeus ei määritä minua, eikä hetki kun henki salpautuu kassajonossa Se ei kerro mitään jos väistän katseellani, annan sen kulkeutua ohitsesi Tai se, jos pysyn nauramatta tuijotuskilpailussa En halua koskaan uskotella tuntevani sinut paremmin kuin sinä tunnet itsesi, mutta sinä olet enemmän kuin särkyvä ääni puhelimessa, enemmän kuin humalassa hoipertelu rappukäytävässä, enemmän mitä isäsi sanoo sinun olevan, enemmän mitä äitisi odottaa sinulta Turhaan olet niin ankara itsellesi, jos suutelet väärää tyyppiä kotibileissä jos kätesi tärisevät niin pahasti ettet pysty piirtämään suoraa viivaa, ja läikytät kahvia uudelle paidalle Se peseytyy pois

0

Dec 29, 2015

Dec 29, 2015 at 7:42 AM UTC

julia-anniina

Untitled

Minä en ole yhtäkuin paidan- tai hameenhelman pituus tai seksikumppaneiden määrä Hetkittäinen rohkeus ei määritä minua, eikä hetki kun henki salpautuu kassajonossa Se ei kerro mitään jos väistän katseellani, annan sen kulkeutua ohitsesi Tai se, jos pysyn nauramatta tuijotuskilpailussa En halua koskaan uskotella tuntevani sinut paremmin kuin sinä tunnet itsesi, mutta sinä olet enemmän kuin särkyvä ääni puhelimessa, enemmän kuin humalassa hoipertelu rappukäytävässä, enemmän mitä isäsi sanoo sinun olevan, enemmän mitä äitisi odottaa sinulta Turhaan olet niin ankara itsellesi, jos suutelet väärää tyyppiä kotibileissä jos kätesi tärisevät niin pahasti ettet pysty piirtämään suoraa viivaa, ja läikytät kahvia uudelle paidalle Se peseytyy pois

15

Makaan selälläni, roikotan päätä reunan yli Vaiti, liikkumatta, jottei hetki särkyisi Veri kivistää päätä ja sormenpäistä katoaa tunto Ilta heijastaa seinälle lainehtivia kuvioita Pakko olla elossa Pakko olla elossa vielä hetki Sillä pian tulee öitä, jolloin pimeä ei ole läpitunkematonta Jolloin metsänrajaan laskeutuu paksu kerros sumua, katulamppujen valokiilat kuhisevat hyönteisiä ja askeleet ovat äänettömiä kuivilla teillä Sellaisena yönä kastaudun viileävetiseen satama-altaaseen Uin vaivattomasti, kevein vedoin Ihmeissäni siitä, että kaiken raivon vatsakipujen nielaistujen sanojen jälkeen minuun ei jäänyt pyörremyrskyjä tai tyhjiä kohtia Ei edes surumielisyyttä Vaan aluillaan oleva tunne siitä, että jotakin odottaa kulman takana

0

Mar 5, 2016

Mar 5, 2016 at 2:30 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Makaan selälläni, roikotan päätä reunan yli Vaiti, liikkumatta, jottei hetki särkyisi Veri kivistää päätä ja sormenpäistä katoaa tunto Ilta heijastaa seinälle lainehtivia kuvioita Pakko olla elossa Pakko olla elossa vielä hetki Sillä pian tulee öitä, jolloin pimeä ei ole läpitunkematonta Jolloin metsänrajaan laskeutuu paksu kerros sumua, katulamppujen valokiilat kuhisevat hyönteisiä ja askeleet ovat äänettömiä kuivilla teillä Sellaisena yönä kastaudun viileävetiseen satama-altaaseen Uin vaivattomasti, kevein vedoin Ihmeissäni siitä, että kaiken raivon vatsakipujen nielaistujen sanojen jälkeen minuun ei jäänyt pyörremyrskyjä tai tyhjiä kohtia Ei edes surumielisyyttä Vaan aluillaan oleva tunne siitä, että jotakin odottaa kulman takana

19

miettiä jo etukäteen mikä sotku tästä taas syntyykään tiedostaa se jatkuvasti ärsyttävänä kaiherruksena mutta jossakin vaiheessa kieltäytyä palaamasta asiaan ihastua loputtoman paljon ja aina vain uudestaan ihmisiin joiden nimet menevät korvista ohi jotka kykenivät hetken viihdyttämään olemassaolollaan mutta joiden sanoja ei jaksa muistaa myöhemmin aina on joku notkumassa tiskillä valmiina tarjoamaan joku huutamassa perään että sulla on niin kivat reidet selitellä muille että se oli vain heikko hetki kunhan vitsailtiin ja pidettiin hauskaa tuntea ylipäätään tarvetta selittelylle olla jälkeenpäin selittämättömällä umpisolmulla koettaa pitää asiat järkevissä mittasuhteissa mutta tuntea pistelevää katumusta viikkotolkulla ymmärtää rikkoneensa joitakin hyvin hauraita lupauksia silti päästä pälkähästä ilman sen suurempia seuraamuksia olla siksi ottamatta täyttä vastuuta itselleen jos ei nyt niin tuskin seuraavallakaan kerralla

0

Apr 10, 2016

Apr 10, 2016 at 4:10 PM UTC

julia-anniina

ottaa päähän

miettiä jo etukäteen mikä sotku tästä taas syntyykään tiedostaa se jatkuvasti ärsyttävänä kaiherruksena mutta jossakin vaiheessa kieltäytyä palaamasta asiaan ihastua loputtoman paljon ja aina vain uudestaan ihmisiin joiden nimet menevät korvista ohi jotka kykenivät hetken viihdyttämään olemassaolollaan mutta joiden sanoja ei jaksa muistaa myöhemmin aina on joku notkumassa tiskillä valmiina tarjoamaan joku huutamassa perään että sulla on niin kivat reidet selitellä muille että se oli vain heikko hetki kunhan vitsailtiin ja pidettiin hauskaa tuntea ylipäätään tarvetta selittelylle olla jälkeenpäin selittämättömällä umpisolmulla koettaa pitää asiat järkevissä mittasuhteissa mutta tuntea pistelevää katumusta viikkotolkulla ymmärtää rikkoneensa joitakin hyvin hauraita lupauksia silti päästä pälkähästä ilman sen suurempia seuraamuksia olla siksi ottamatta täyttä vastuuta itselleen jos ei nyt niin tuskin seuraavallakaan kerralla

19

Nurmikko on tummanvihreää ja kylmästä karheaa Sen alla on kilometreittäin multaa, tupakantumppeja, kuolleita eläimiä Aurinko on painunut hetki sitten puiden taakse niiden välistä juoksee rusakko meitä kohti Hengityksesi on lämmintä ja kosteaa korvani vieressä Paleltaako, kysyt, kun painat huulesi käsiäni vasten Pidät tiukasti niskastani kiinni, vielä tiukemmin hiuksistani ja katsot suoraan silmiin kun lyöt

0

Jan 25, 2016

Jan 25, 2016 at 2:32 PM UTC

julia-anniina

Koskipuisto

Nurmikko on tummanvihreää ja kylmästä karheaa Sen alla on kilometreittäin multaa, tupakantumppeja, kuolleita eläimiä Aurinko on painunut hetki sitten puiden taakse niiden välistä juoksee rusakko meitä kohti Hengityksesi on lämmintä ja kosteaa korvani vieressä Paleltaako, kysyt, kun painat huulesi käsiäni vasten Pidät tiukasti niskastani kiinni, vielä tiukemmin hiuksistani ja katsot suoraan silmiin kun lyöt

11