sitä kuvittelee jokaisen hetken olevan jollain tapaa hirveän tärkeä
ja silti käyttää puolet hetkistä jossitteluun, tilanteiden tarkkailuun, vaihtoehtojen punnitsemiseen
haluten ymmärtää, mitä kaikkea on mahdollista tapahtua
mutta silloin pitäisi myös ymmärtää, että mahdollisuuksia on olemassa rajaton määrä
ja jokainen niistä on tasapuolisesti yhtä merkityksellinen tai merkityksetön

huolimattomasti läpiselattu sanakirja, tilastolaskelmia
kaaosteoria, perhosvaikutus
väsyneitä kielikuvia ja käsikirjoituksen puute
öljystä kiiltävät risteykset ja ruuhkaiset liikennevalot,
joiden takia myöhästyt junasta, jonka takia hyppäät seuraavaan
joka myöhästyy raiteella juoksevan peuran vuoksi
ja perille päästyäsi alkaa satamaan
hiukset liimautuvat otsallesi ja nyit huppua tiukemmin silmille
kiihdytät vauhtia puolijuoksuksi, jotta ehtisit sisälle ennen kuin kastut läpimäräksi
ja väistellessäsi vedestä tulvivia katuojia
unohdat väistää kaikkia muita
ja pam,
niin syntyy kolari valtatiellä

Johdatat meitä läpi kapeiden portaikkojen, poikki kaltevien askelmien, jotka saattavat pettää niille astuessa
Puiden reunustamille kujille, joilla luonto tuntuu tukahtuvan omaan vihreyteensä ja kesäyön hämärään
Läpi ihmismassan, jolla on päällään kimaltavia mekkoja ja suussaan kieliä, joita en täysin ymmärrä
Paikkoihin maanpinnan alapuolelle, jotka ovat nekin laitojaan myöten täynnä
Vietämme niissä hetken kerrallaan, muiden ympäröimänä mutta silti kovin kahden
Halusit eksyä meihin ja siihen iltaan, enkä minäkään uskalla toivoa mitään muuta
Pian kätesi hivuttautuu omaani ja olemme taas ulkona
Pysähdymme katselemaan, kuinka horisontin takaa alkaa päivä nousta heti kahden jälkeen
Korkeiden rakennusten estäessä merituulen pääsyn keuhkoihin ja takin sisään

miettiä jo etukäteen mikä sotku tästä taas syntyykään
tiedostaa se jatkuvasti ärsyttävänä kaiherruksena
mutta jossakin vaiheessa kieltäytyä palaamasta asiaan
ihastua loputtoman paljon ja aina vain uudestaan
ihmisiin joiden nimet menevät korvista ohi
jotka kykenivät hetken viihdyttämään olemassaolollaan
mutta joiden sanoja ei jaksa muistaa myöhemmin
aina on joku notkumassa tiskillä valmiina tarjoamaan
joku huutamassa perään että sulla on niin kivat reidet
selitellä muille että se oli vain heikko hetki
kunhan vitsailtiin ja pidettiin hauskaa
tuntea ylipäätään tarvetta selittelylle
olla jälkeenpäin selittämättömällä umpisolmulla
koettaa pitää asiat järkevissä mittasuhteissa
mutta tuntea pistelevää katumusta viikkotolkulla
ymmärtää rikkoneensa joitakin hyvin hauraita lupauksia
silti päästä pälkähästä ilman sen suurempia seuraamuksia
olla siksi ottamatta täyttä vastuuta itselleen
jos ei nyt niin tuskin seuraavallakaan kerralla

Istuin pelkääjän paikalla, jalat syliin nostettuina, jotta varpaista ei katoaisi tunto.
Oli yksi vuoden kylmimmistä päivistä. Talvi oli tullut myöhemmin kuin minään aikaisempana vuotena, mutta ottanut yhden yön aikana loppukirin, ja upottanut kaupungit muutamassa tunnissa paksun lumikerroksen alle.
Ilmastointi puhalsi haaleasti päällemme, välillä katkonaisesti, välillä tasaisesti huristen.
Nukahdin ehkä jossakin vaiheessa, pää nuokkuen selkänojaa vasten.
Sujautit toisen kätesi takkini alle lämmitelläksesi. Kaksitoista viikkoa on pitkä aika, sanoit hiljaa, nostamatta katsetta tiestä. Ikkunasta näkyi metsänvarteen maamerkiksi rakennettu, nyt harmaaseen ja valkeaan peittynyt panssarivaunu.

Kolme kuukautta myöhemmin helle seisoi painostavana talojen välissä ja katukiveyksillä, saaden paidan liimaantumaan märkänä kiinni selkään. Tuon lisäksi juuri mikään muu ei ollut muuttunut.  
Et ollut vielä korjannut auton ilmastointia, ja sisätilaan putoili kanavia pitkin kukkivien puiden silmuja. En vaivautunut kysymään, minne olimme menossa, tai kuinka kauan sinne kestäisi ajaa. Mitä kauniimpi sää, sen hauskempaa oli painaa jalkaa lujemmin polkimelle, tapasit sanoa.
Rullasin puoleiseni ikkunan auki, ja lepuutin hetken kättäni sen reunalla.