Submit your work, meet writers and drop the ads. Become a member
17th Feb 2015
beautiful words
for a beautiful lover
how could I know how to stop this?
because I was in love
that's my excuse
my one and only
how could I not feel alone?
**you know we're much more than that
Julia Anniina Jan 2016
Katkean, takeltelen
Kuin olisin kolauttanut pääni ja hetkeksi unohtanut kuinka olla
Silmiä räpäyttäessä kadotan oikean kohdan,
nikottelen ja hämäännyn
En osaa hahmottaa missä sinun ajatuksesi loppuu ja missä omani alkaa
Johdattelet hienovarhaisesti harhaan, puhut pääni pyörryksiin
Et koskaan lopeta, vaikene, edes hetkeksi,
vaikka olen ahdettu niin täyteen sanoja, etten voi ottaa sisääni enää yhtäkään
Ja jollain tapaa teet sen niin ovelasti,
niin leveästi hymyillen,
pidellen kaikkia lankoja keveästi käsissäsi
Saaden minut uskomaan,
että äänessä olinkin kokoajan minä
Julia Anniina Feb 2016
Sä olet kuin krapula, joka ei tunnu väistyvän
Monen päivän painostava sisäilma, pakoon pyrkivä ajatus mielen perällä
Tai kuin se tiedottomuus,
kun herää auton kyydistä niskat jumissa
moottoritien jylistessä renkaiden alla
Ymmärtämättä hetkeen, miksi meteli on niin kova

Sulle sellainen tiedottomuus on tavoite
Miettimättä muutamaa sekuntia kauempaa
hyökkäät kiinni hetkiin, tilaisuuksiin, kaksinkäsin kuin ne saattaisivat karata
Kuulemma olisi hulluutta jäädä vain paikoilleen
Matkustat aina omin päin, varoituksista huolimatta yksin
Haluat tutustua vieruskaveriin yön yli kestävällä junamatkalla,
testata viehätysvoimaasi tuntemattomiin,
viekoitella itsesi ystäväporukoihin
Palatessasi kerrot, kuinka ihmiset ovat kauniimpia Välimeren toisella puolella,
että olet valmis lähtemään heti uudestaan
Kuuntelen suupielet hymyssä,
pää kallellaan, kuin keskittyisin,
pitäen piikikkäät sanat itselläni
Ehkä sen takia me ei juurikaan enää jutella,
sen takia, etten siedä sitä vilpitöntä iloa äänessäsi
Enkä pysty olemaan miettimättä,
onko pahempi olla ilkeä kerran tahallaan
vai jatkuvasti huomaamattaan
Julia Anniina Feb 2016
Vaikken kaipaisikaan enää niin paljoa,
että tuntuu kuin sisukseni kääntyisivät ympäri
se ei tarkoita, etten kaipaisi lainkaan
(sitä että juot kahvisi mustana sillä unohdat aina ostaa maitoa kaupasta
tai että kaikki rakastamasi kirjat ovat minusta loputtoman pitkästyttäviä)
Sinussa on vielä se sama kodikkuus, kuin niissä pienissä pubeissa
joissa vietimme kaikki iltapäivät heinäkuussa
ja terassilla aurinko poltti olkapäillesi pisamia
Tuoksut savulta ja lämmöltä
etkä lakkaa silloinkaan hymyilemästä,
kun lukitsen kapeat ranteesi sängynpäätyä vasten

Lähtiessäni jätän ikkunan auki,
ja sinut puoliuneen
Pakkanen tuulettaa asuntosi nurkat
ja samalla sisälle tulee myös lumisade
havahduttaen sinut kohinallaan unesta
Puoliksi patjalta, puoliksi lattialta

Ja junaan kiirehtiessäni ymmärrän,
että on helmikuu
Kaupunki, joka oli minulle joskus uusi
tuntuu edelleen yhtä tuntemattomalta
ja saatan eksyä, vaikka olen vain korttelin päässä kotoani
Julia Anniina May 2016
Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet
Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa
Karataan kikatellen vessaan pussailemaan
Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä
niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista
vaikka vatsaa ja poskia kivistää
Joku heittää leksaa viereisessä kopissa
tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan
Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä

Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta
meistä puhumattakaan
Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen
Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita
Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava
juuri tässä nimenomaisessa puistossa
kun äänesi on humalasta hutera
sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle
Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin
Tämä on täsmälleen sellainen tarina
(saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)
JaxSpade Sep 2019
Stay gold
Mandarin sunset
        Silver moon
What have you
thoughts
About each avenue
Dry those sweaty palms
And cry me a smile
I've been lookin in your eyes too long
        Through the cracks in my mirror
My friend
Remember how you loved
                          The ocean
How you loved the river
And the graffiti sky
Why did you leave us
                   Goodbyes
And a somber universe
Tears mundane
In your lulliby
Under those headphones
Beneath the bricks
What did you scribble
In those notebooks
Sharon Van Etten played
And you brushed your locks
The stage lit
              You looked
Such a shooting star
Emerald heart
               Under the rot
Why did you leave me
With the look of silence
When you talked to yourself
                          I heard quiet
In that broken mirror
It was your halo
Fallen on fear
          My own
Remember how you remembered
The earth in all its dirt
And the way water formed
                     Thirst
You were so hungry
Yet such a meloncholy
        Diet
. Mr you never understood   
How to calculate old
                  Stay gold

Those fast fast
Cars
Naked candy
Those sweet scars
Remember how you loved
                  The intimate air
And how you used to breath in error
How you loved champagne
Spilled on a yellow dress
                    Kissing tears
Those mornings that never came
Until the night
My shattered mirror
The way you looked in every piece
   Scattered
Everywhere
Sharon Van Etton played
Her voice stared
Deep in your pupils
        My hazel wear
Remember how you used to laugh
And people heard
How you loved nature
     But you didn't here
Why did you leave us
All these pictures
Only albums could hold
                          Frames
Smothered in accordions
Why did you leave us
Oh-
Stay gold
#journal entry
TOD HOWARD HAWKS Feb 2020
Yellow and mauve, weavers and their cottages, harvests and wheat
fields, The Potato Eaters, The Cafe de la Care, Vase with Twelve
Sunflowers, the Yellow House, The Night Cafe, Fishing Boats on
the Beach at Saintes-Maries, The Poet Against a Starry Sky, Gauguin's
Chair, Memory of the Garden of Etten, delusions and hallucinations,
"acute mania with generalised delirium," Theo boarded a night train to
Arles and arrived on Christmas Day, "le fou roux," an ear cut off, an
asylum in Saint-Remy-de-Provence, cypresses and olive trees, Two
Peasant Women Digging in a Snow-covered Field at Sunset, The Sower, Sorrowing Old Man, Dr. Paul Gachet, Wheatfields with Crows,
"melancholy and extreme loneliness," 2,100 art works, 860 oil paintings,
on 27 July 1890, Van Gogh shot himself in the chest with a revolver, according to Theo, Van Gogh's last words were "this sadness will last forever."
A graduate of Andover and Columbia College, Columbia University, Tod Howard Hawks has been a poet and human-rights advocate for his entire adult life. He recently finished his novel, A CHILD FOR AMARANTH.

— The End —