"ettei" poems - Hello Poetry

Humallun musiikista, suloisista juomista, ihmismassan päämäärättömästä liikkeestä Ajautuen jonnekin mieleni ulottumattomiin Pehmeästi, kuin vahingossa Liveten ulos harkintakyvystäni Ulos mukavuusalueeltani, ilman vastalauseita Ulos tahmealta lattialta Ulos parvekkeelle tuntemattoman kanssa, kaupunginosaan, jossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin Ahmien omaa tiedottomuuttani Lopulta ulos kurkusta sormien kautta viemäriin Pää edellä maahan Eikä se mieli ole kadonnut sillä välin minnekään Vaikka juoksin sitä karkuun henkeni edestä Vaikka siinä hetkessä luulin, ettei sitä koskaan ollutkaan Vaan kaikki oli täysin selvää ja kirkasta

0

Jan 19, 2016

Jan 19, 2016 at 1:45 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Humallun musiikista, suloisista juomista, ihmismassan päämäärättömästä liikkeestä Ajautuen jonnekin mieleni ulottumattomiin Pehmeästi, kuin vahingossa Liveten ulos harkintakyvystäni Ulos mukavuusalueeltani, ilman vastalauseita Ulos tahmealta lattialta Ulos parvekkeelle tuntemattoman kanssa, kaupunginosaan, jossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin Ahmien omaa tiedottomuuttani Lopulta ulos kurkusta sormien kautta viemäriin Pää edellä maahan Eikä se mieli ole kadonnut sillä välin minnekään Vaikka juoksin sitä karkuun henkeni edestä Vaikka siinä hetkessä luulin, ettei sitä koskaan ollutkaan Vaan kaikki oli täysin selvää ja kirkasta

16

kosketa tuosta noin mieluiten tällä tavalla hei älä ihan noin kovaa kun mulle tulee niin helposti mustelmia niin jos suutelet vaan kaulasta alaspäin viimeiset viikot ei ole olleet kovin helppoja monestakin syystä tuskin ymmärtäisit täysin vaikka kertoisin taidan olla kokonaan sanomatta niin ei sitten tarvitse ihmetellä saan sun olon turvalliseksi, voin luvata eihän meidän edes tarvitse lähteä minnekään täällä on kaikki mitä tarvitaan tuskin haluat mitään ylimääräisiä uteluita pidetään vähän matalampaa profiilia eihän se kellekään muulle kuulu voidaan vaikka teeskennellä ettei tunneta ollenkaan pidetään asiat simppeleinä ei tehdä niistä vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla

0

Apr 12, 2016

Apr 12, 2016 at 3:54 PM UTC

julia-anniina

Untitled

kosketa tuosta noin mieluiten tällä tavalla hei älä ihan noin kovaa kun mulle tulee niin helposti mustelmia niin jos suutelet vaan kaulasta alaspäin viimeiset viikot ei ole olleet kovin helppoja monestakin syystä tuskin ymmärtäisit täysin vaikka kertoisin taidan olla kokonaan sanomatta niin ei sitten tarvitse ihmetellä saan sun olon turvalliseksi, voin luvata eihän meidän edes tarvitse lähteä minnekään täällä on kaikki mitä tarvitaan tuskin haluat mitään ylimääräisiä uteluita pidetään vähän matalampaa profiilia eihän se kellekään muulle kuulu voidaan vaikka teeskennellä ettei tunneta ollenkaan pidetään asiat simppeleinä ei tehdä niistä vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla

19

vähän kuin sokea piste näkökentässä minulla on yläselässä sellaisia kohtia joihin on mahdotonta ylettää nojasin kasvoja käteeni purren hampaita kevyesti rystysiin kyynärvarsissa ihottumaa asfaltista iho kiristyneenä nivelten päälle leikitellen ajatuksella miltä tuntuisi kävellä tästä niityn ja muutaman porttikongin lävitse istuutua valoisaan olohuoneeseen häpeänsekaisena viereesi sohvalle nyppiä hiljaa pikkukiviä pois ruhjeista antaa sinun kysellä kuulumisia ääneni murtuen hennosti paikka paikoin ei vihasta tai pelosta tai mistään niin vahvasta vaan ehkä hämmennyksestä sitä kouraisevaa tunnetta kohtaan ettei minusta ole välttämättä kukaan välittänyt koskaan niin vilpittömästi että jaksaisi päivästä toiseen pidellä sylissä hetkeksikään hellittämättä

0

May 25, 2016

May 25, 2016 at 2:19 PM UTC

julia-anniina

poutaa, 2

vähän kuin sokea piste näkökentässä minulla on yläselässä sellaisia kohtia joihin on mahdotonta ylettää nojasin kasvoja käteeni purren hampaita kevyesti rystysiin kyynärvarsissa ihottumaa asfaltista iho kiristyneenä nivelten päälle leikitellen ajatuksella miltä tuntuisi kävellä tästä niityn ja muutaman porttikongin lävitse istuutua valoisaan olohuoneeseen häpeänsekaisena viereesi sohvalle nyppiä hiljaa pikkukiviä pois ruhjeista antaa sinun kysellä kuulumisia ääneni murtuen hennosti paikka paikoin ei vihasta tai pelosta tai mistään niin vahvasta vaan ehkä hämmennyksestä sitä kouraisevaa tunnetta kohtaan ettei minusta ole välttämättä kukaan välittänyt koskaan niin vilpittömästi että jaksaisi päivästä toiseen pidellä sylissä hetkeksikään hellittämättä

23

Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille

0

Mar 18, 2016

Mar 18, 2016 at 1:41 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Tuskin olen koskaan nähnyt näin paljon kyyhkysiä samaan aikaan keskustorilla Ne uhmaavat järjestelmällisesti kovaa tuulta, joka saa silmät vuotamaan ja ikkunalasit helisemään Mutta oikeasti kyyhkysiksi kutsutaan vain niitä lintuja, joita pidetään häkeissä, sanot Ja että horoskoopit on kirjoitettu tarkoituksella ympäripyöreiksi, jotta jokainen löytäisi niistä kosketuspintaa Ettei ihminen kykene valitsemaan, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin kahdeksan ja kyllähän jokaisen pitäisi osata nimetä, mitkä ovat Kubrickin kuuluisimpia elokuvia Mutta miten selität sen, että asunnossani taulut kaatuilevat itsekseen, eikä parvekkeen ovi ei pysy öisin kiinni ilman lukkoa Tai sen, että olet edelleen hengissä vaikka olet neljästi sörkkinyt rikkinäistä pistorasiaa Sen, että jokainen tähänastinen tapahtuma onkin ollut vain yhtäjaksoista täydellistä ajoitusta, joka on mahdollistanut tuon, että voit olla siinä ja laukoa tyhjänpäiväisiä nippelitietojasi Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen loppumaton kilpailu tai leikki Jonka on senkin vain tarkoitus johtaa siihen, että revin paitasi pois ja hartiasi punaisille raidoille

13

pöydän alla piilossa hipelöintiä kädet reisiltä hiljalleen ylemmäs pikimustissa vesissä kirjoitettuja tekstejä mielensä pahoittamista mutta sillä tavalla ettei sitä koskaan ikinä tunnusteta ääneen paitsi silloin kun mieli on sakeana väsymyksestä aiemmin tehdyistä päätelmistä aiemmin juoduista terävistä avokämmentä poskeen ja polvet katuun laastareita ja hyssyttelyä

0

May 2, 2016

May 2, 2016 at 2:36 PM UTC

julia-anniina

jotakin muuta kuin

pöydän alla piilossa hipelöintiä kädet reisiltä hiljalleen ylemmäs pikimustissa vesissä kirjoitettuja tekstejä mielensä pahoittamista mutta sillä tavalla ettei sitä koskaan ikinä tunnusteta ääneen paitsi silloin kun mieli on sakeana väsymyksestä aiemmin tehdyistä päätelmistä aiemmin juoduista terävistä avokämmentä poskeen ja polvet katuun laastareita ja hyssyttelyä

12

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

0

May 25, 2016

May 25, 2016 at 12:21 PM UTC

julia-anniina

poutaa, 1

vehreiden harjujen päällä kohoaa ilmavoimaloita piirtyen selkeärajaisina vasten taivasta metalliset seinät välkkyen valon osuessa niihin muistan ilman pienintäkään epäilystä että noiden harjujen takana umpeen kasvaneiden polkujen päässä niin syrjässä, ettei sinne eksy sattumalta on kallioisia rantoja bensalta ja nuotioilta tuoksuvia sameavetisiä lampia nokkosia polttamassa jalansyrjiä näin unia niistä, niin värikkäitä ja todentuntuisia että heräsin aina säpsähtäen, niskat jumissa nyrkit puristettuina tiukasti hiusten sekaan mutta tunsin, kuinka aloin unohtamaan pikkuhiljaa, yksityiskohta kerrallaan havahtumaan jostakin sellaisesta joka oli painanut kylkiluita kasaan jo pitkään olen varma, että unohtamisen myötä ne unet tulevat harvenemaan muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi (siksi, jonka nimeä en ole vielä oppinut muistamaan jonka läsnäoloa en tunnista, vaikka olisin kosketusetäisyydellä) ja ennen pitkää, hitaasti mutta huojentavan varmasti lakkaavat kokonaan olemasta

25

pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina

0

Apr 18, 2016

Apr 18, 2016 at 3:11 PM UTC

julia-anniina

huonon runouden päivä

pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina

28