Hello Poetry
Submit your work and get some sparkles! Create free account
"edes" poems
Makaan selälläni, roikotan päätä reunan yli Vaiti, liikkumatta, jottei hetki särkyisi Veri kivistää päätä ja sormenpäistä katoaa tunto Ilta heijastaa seinälle lainehtivia kuvioita Pakko olla elossa Pakko olla elossa vielä hetki Sillä pian tulee öitä, jolloin pimeä ei ole läpitunkematonta Jolloin metsänrajaan laskeutuu paksu kerros sumua, katulamppujen valokiilat kuhisevat hyönteisiä ja askeleet ovat äänettömiä kuivilla teillä Sellaisena yönä kastaudun viileävetiseen satama-altaaseen Uin vaivattomasti, kevein vedoin Ihmeissäni siitä, että kaiken raivon vatsakipujen nielaistujen sanojen jälkeen minuun ei jäänyt pyörremyrskyjä tai tyhjiä kohtia Ei edes surumielisyyttä Vaan aluillaan oleva tunne siitä, että jotakin odottaa kulman takana
0
Mar 5, 2016
Mar 5, 2016 at 2:30 PM UTC
Untitled
kosketa tuosta noin mieluiten tällä tavalla hei älä ihan noin kovaa kun mulle tulee niin helposti mustelmia niin jos suutelet vaan kaulasta alaspäin viimeiset viikot ei ole olleet kovin helppoja monestakin syystä tuskin ymmärtäisit täysin vaikka kertoisin taidan olla kokonaan sanomatta niin ei sitten tarvitse ihmetellä saan sun olon turvalliseksi, voin luvata eihän meidän edes tarvitse lähteä minnekään täällä on kaikki mitä tarvitaan tuskin haluat mitään ylimääräisiä uteluita pidetään vähän matalampaa profiilia eihän se kellekään muulle kuulu voidaan vaikka teeskennellä ettei tunneta ollenkaan pidetään asiat simppeleinä ei tehdä niistä vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla
0
Apr 12, 2016
Apr 12, 2016 at 3:54 PM UTC
Untitled
Katkean, takeltelen Kuin olisin kolauttanut pääni ja hetkeksi unohtanut kuinka olla Silmiä räpäyttäessä kadotan oikean kohdan, nikottelen ja hämäännyn En osaa hahmottaa missä sinun ajatuksesi loppuu ja missä omani alkaa Johdattelet hienovarhaisesti harhaan, puhut pääni pyörryksiin Et koskaan lopeta, vaikene, edes hetkeksi, vaikka olen ahdettu niin täyteen sanoja, etten voi ottaa sisääni enää yhtäkään Ja jollain tapaa teet sen niin ovelasti, niin leveästi hymyillen, pidellen kaikkia lankoja keveästi käsissäsi Saaden minut uskomaan, että äänessä olinkin kokoajan minä
0
Jan 27, 2016
Jan 27, 2016 at 2:00 PM UTC
Untitled
Jaetaan tupakanjämät, kuoharipullon pohjat, huonoimmat vitsit ja rivoimmat salaisuudet Ja kun ilma viilenee puistossa ja illassa on samanlaista huvittavaa surumielisyyttä kuin Kelan loppuun lauletussa kappaleessa Karataan kikatellen vessaan pussailemaan Tarraat tiukasti kiinni ja käsket pitämään pienempää ääntä niin vakavana etten kykene lopettamaan nauramista vaikka vatsaa ja poskia kivistää Joku heittää leksaa viereisessä kopissa tulee jälkeenpäin muina naisina peilin eteen oikomaan takkuja hiuksistaan Nyt jos koskaan on aika tehdä hölmöjä päätöksiä Valitettavan harva asia on oikeasti kiinni musta tai susta meistä puhumattakaan Ihmiset osaavat olla niin hellyttävän itsekeskeisiä omine murheineen ja kipuineen Eikä sellaiselta putkinäöltä ehdi edes ajattelemaan muita Mutta ehkäpä jotkin tarinat on kerrottava juuri tässä nimenomaisessa puistossa kun äänesi on humalasta hutera sukkahoususi polvista rikki ja iho vetää kananlihalle Eikä kukaan halua olla ensimmäinen joka lähtee kotiin Tämä on täsmälleen sellainen tarina (saat satasen jos tulet nukkumaan mun sohvalle)
0
May 7, 2016
May 7, 2016 at 6:55 AM UTC
Untitled
rystyset ruvella pakkasesta anelin anteeksiantoa toistakymmentä kertaa jää hetkeksi kerrallaan päiväksi tai viikoksi siihen asti kunnes tulee kesä olisihan se vähän tylsää ilman sua roikkumassa ovensuussa tupakka vinossa huulilla ja se vasta vihlaiseekin jos ei halua kolhiintua edes hieman sopivasti sotkuiset silmät paloa sormenpäissäsi ei harmaata täyttämässä välejä vain korkeita huippuja tai mutaisia pohjia joko lähdetään mennään maantielle juoksemaan huudetaan elämälle tai siitä johtuen reput täynnä sähikäisiä ja pikaruokaa pientareet keltaisinaan voikukista maailma kaksinkerroin edessämme
0
May 9, 2016
May 9, 2016 at 1:47 PM UTC
Untitled
Jotenkin halusin hetkeksi unohtaa epäkohdat, häiriötekijät Painaa pois mielestä Jopa ne kaikkein kipeimmät ja vaikeimmat Edes yhden illan ajaksi Keskittyä karjumaan keuhkojeni pohjalta asti rakastavani Mennä perässä miettimättä kahta kertaa Katsoa toisaalle, kun joku vetäisee käsiaseen takkinsa alta Olla välittämättä, kun maahan tipahtelee tummia pisteitä yskiessä Kavereitahan tässä ollaan kaikki, eikö Kuinka mulla onkaan ollut ikävä tätä paikkaa
0
Mar 23, 2016
Mar 23, 2016 at 10:58 AM UTC
Untitled