"alkaa" poems - Hello Poetry

sitä kuvittelee jokaisen hetken olevan jollain tapaa hirveän tärkeä ja silti käyttää puolet hetkistä jossitteluun, tilanteiden tarkkailuun, vaihtoehtojen punnitsemiseen haluten ymmärtää, mitä kaikkea on mahdollista tapahtua mutta silloin pitäisi myös ymmärtää, että mahdollisuuksia on olemassa rajaton määrä ja jokainen niistä on tasapuolisesti yhtä merkityksellinen tai merkityksetön huolimattomasti läpiselattu sanakirja, tilastolaskelmia kaaosteoria, perhosvaikutus väsyneitä kielikuvia ja käsikirjoituksen puute öljystä kiiltävät risteykset ja ruuhkaiset liikennevalot, joiden takia myöhästyt junasta, jonka takia hyppäät seuraavaan joka myöhästyy raiteella juoksevan peuran vuoksi ja perille päästyäsi alkaa satamaan hiukset liimautuvat otsallesi ja nyit huppua tiukemmin silmille kiihdytät vauhtia puolijuoksuksi, jotta ehtisit sisälle ennen kuin kastut läpimäräksi ja väistellessäsi vedestä tulvivia katuojia unohdat väistää kaikkia muita ja pam, niin syntyy kolari valtatiellä

0

Mar 20, 2016

Mar 20, 2016 at 2:51 PM UTC

julia-anniina

Untitled

sitä kuvittelee jokaisen hetken olevan jollain tapaa hirveän tärkeä ja silti käyttää puolet hetkistä jossitteluun, tilanteiden tarkkailuun, vaihtoehtojen punnitsemiseen haluten ymmärtää, mitä kaikkea on mahdollista tapahtua mutta silloin pitäisi myös ymmärtää, että mahdollisuuksia on olemassa rajaton määrä ja jokainen niistä on tasapuolisesti yhtä merkityksellinen tai merkityksetön huolimattomasti läpiselattu sanakirja, tilastolaskelmia kaaosteoria, perhosvaikutus väsyneitä kielikuvia ja käsikirjoituksen puute öljystä kiiltävät risteykset ja ruuhkaiset liikennevalot, joiden takia myöhästyt junasta, jonka takia hyppäät seuraavaan joka myöhästyy raiteella juoksevan peuran vuoksi ja perille päästyäsi alkaa satamaan hiukset liimautuvat otsallesi ja nyit huppua tiukemmin silmille kiihdytät vauhtia puolijuoksuksi, jotta ehtisit sisälle ennen kuin kastut läpimäräksi ja väistellessäsi vedestä tulvivia katuojia unohdat väistää kaikkia muita ja pam, niin syntyy kolari valtatiellä

18

Katkean, takeltelen Kuin olisin kolauttanut pääni ja hetkeksi unohtanut kuinka olla Silmiä räpäyttäessä kadotan oikean kohdan, nikottelen ja hämäännyn En osaa hahmottaa missä sinun ajatuksesi loppuu ja missä omani alkaa Johdattelet hienovarhaisesti harhaan, puhut pääni pyörryksiin Et koskaan lopeta, vaikene, edes hetkeksi, vaikka olen ahdettu niin täyteen sanoja, etten voi ottaa sisääni enää yhtäkään Ja jollain tapaa teet sen niin ovelasti, niin leveästi hymyillen, pidellen kaikkia lankoja keveästi käsissäsi Saaden minut uskomaan, että äänessä olinkin kokoajan minä

0

Jan 27, 2016

Jan 27, 2016 at 2:00 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Katkean, takeltelen Kuin olisin kolauttanut pääni ja hetkeksi unohtanut kuinka olla Silmiä räpäyttäessä kadotan oikean kohdan, nikottelen ja hämäännyn En osaa hahmottaa missä sinun ajatuksesi loppuu ja missä omani alkaa Johdattelet hienovarhaisesti harhaan, puhut pääni pyörryksiin Et koskaan lopeta, vaikene, edes hetkeksi, vaikka olen ahdettu niin täyteen sanoja, etten voi ottaa sisääni enää yhtäkään Ja jollain tapaa teet sen niin ovelasti, niin leveästi hymyillen, pidellen kaikkia lankoja keveästi käsissäsi Saaden minut uskomaan, että äänessä olinkin kokoajan minä

13

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

0

Apr 14, 2016

Apr 14, 2016 at 4:29 PM UTC

julia-anniina

Untitled

Pohdin, pitäisikö lauseista sittenkin karsia pois hieman pikkusieluiselta kuulostava katkeruus ja täytteeksi laitetut kirosanat, vaikka niillä jos joillakin saa kaivettua esille kauan odotettuja reaktioita. Tosin tuohon sääntöön sinun oli tietenkin tehtävä poikkeus, ja pysyä aina yhtä ilmeikkäänä ja vastaanottavaisena kuin tiiliseinä. Se piirre sinussa on yksi ainoita, josta en tunnu saavan otetta, vaikka kuinka repisin hermojani ja haavojani auki. Miellyttävämpää olisi pitää yllä kuvitelmaa, että jossakin sen tyyneyden ja päälleliimatun rauhallisuuden alla kuohuu, kuohuu niin vitun kovaa, että jossakin vaiheessa läikähdät yli reunojesi, ja voimme taas alkaa käyttäytyä niin kuin kuuluu. Haluan hienovaraisesti varmistaa, että paikalla tuolla hetkellä, seuraten sivusta, antaen jääpalojen sulaa hiljaa lasissa. Jälkeenpäin voin vaivihkaa hivuttautua viereesi, ja niin kuin on tapana, ujuttaa sormeni hitaasti selän ja niskan kautta hiuksiisi. Vasta kun olet tarpeeksi lähellä, tunnustan harmistuneena, että oikeasti olen vihainen vain siksi, että lähtöni jälkeen maaliskuussa vaihdoit kiireesti sänkysi lakanat, etkä ole suudellut moneen viikkoon.

2

Johdatat meitä läpi kapeiden portaikkojen, poikki kaltevien askelmien, jotka saattavat pettää niille astuessa Puiden reunustamille kujille, joilla luonto tuntuu tukahtuvan omaan vihreyteensä ja kesäyön hämärään Läpi ihmismassan, jolla on päällään kimaltavia mekkoja ja suussaan kieliä, joita en täysin ymmärrä Paikkoihin maanpinnan alapuolelle, jotka ovat nekin laitojaan myöten täynnä Vietämme niissä hetken kerrallaan, muiden ympäröimänä mutta silti kovin kahden Halusit eksyä meihin ja siihen iltaan, enkä minäkään uskalla toivoa mitään muuta Pian kätesi hivuttautuu omaani ja olemme taas ulkona Pysähdymme katselemaan, kuinka horisontin takaa alkaa päivä nousta heti kahden jälkeen Korkeiden rakennusten estäessä merituulen pääsyn keuhkoihin ja takin sisään

0

May 31, 2016

May 31, 2016 at 7:31 AM UTC

julia-anniina

honeymoon

Johdatat meitä läpi kapeiden portaikkojen, poikki kaltevien askelmien, jotka saattavat pettää niille astuessa Puiden reunustamille kujille, joilla luonto tuntuu tukahtuvan omaan vihreyteensä ja kesäyön hämärään Läpi ihmismassan, jolla on päällään kimaltavia mekkoja ja suussaan kieliä, joita en täysin ymmärrä Paikkoihin maanpinnan alapuolelle, jotka ovat nekin laitojaan myöten täynnä Vietämme niissä hetken kerrallaan, muiden ympäröimänä mutta silti kovin kahden Halusit eksyä meihin ja siihen iltaan, enkä minäkään uskalla toivoa mitään muuta Pian kätesi hivuttautuu omaani ja olemme taas ulkona Pysähdymme katselemaan, kuinka horisontin takaa alkaa päivä nousta heti kahden jälkeen Korkeiden rakennusten estäessä merituulen pääsyn keuhkoihin ja takin sisään

9

pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina

0

Apr 18, 2016

Apr 18, 2016 at 3:11 PM UTC

julia-anniina

huonon runouden päivä

pompin tasajalkaa niin kauan että polte silmien takana laantuu kipuilevat ajatukset eivät kuulu sellaisiin lämpimiin aamupäiviin joina savu tahrii sormenpäät ja parvekkeen laseista hohkaa hitaasti aavistus kesästä kolmannen paikkeilla hengitys alkaa kulkemaan lähes vaivatta vaikka tunnut vieläkin vaimeana painona nivelten päällä tahmeana suupielissä hassua kuinka helposti voi kuvitella ettei huomenna pidäkään olla jossakin aivan niin aikaisin vähän kuin rakentaisi peitoista majan itselleen paksujen kankaiden läpi kaikki tuntuu vain hellinä kolauksina eikä hyökyvinä aaltoina

28